ADIDAKSEN VERKKARIT


1.5.1998

Näin "harrastelijoiden juhlimispäivänä" on joutilasta aikaa olla kotona ja miettiä syvällisiä kysymyksiä. Minä kun en mene missään tapauksessa katsomaan kylille miten Suomalaiset käyttäytyvät kuten en mene Juhannuksenakaan.

Yhdestä telkkarimainoksesta tuli mieleeni vuosikausia itseäni harmittanut juttu noiden ulkoiluvaatteiden kirjavuudesta.
En nimittäin usko, että kaikki haluaisivat pukeutua räikeisiin ja monenkirjaviin pellenpukuihin, jos vaan olisi tarjolla vaihtoehtoja.
Noiden urheilijoiden - esimerkiksi hiihtäjien - vaatteet ovat sitten jo oma lukunsa älyttömyydessään.
Onneksi niiden kilpailujen vahtaaminen ei kuulu meikäisen harrastuksiin. Ja eipä sitten tarvitse alinomaa niitten asusteita mielessään pohtia.
Saattaa olla, että kalliimmissa hintaluokissa löytyy yksivärisiä ja hillittyjäkin ulkoiluvaatteita, muutta tavallisen ihmisen kukkarolle sopivat ovat yleensä kuin tarkoitetut maantiellä työskenteleville työmiehille - että tulee nähdyksi ja autot ei aja päälle.

No minä olen kyllä pärjännyt farkuilla ja ylijäämätavarana myydyillä militäärivaatteilla tähänkin asti - ettei siinä mitään.
Jos joku luulee, etten tykkää muuta kuin yksivärisistä vaatteista niin erehtyy.
Pidin minäkin 60-luvun lopun hippiaikoina ties minkä kirjavia vaatteita ja saatan pitää joskus nykyäänkin.
On vaan eri asia onko niiden suunnittelussa ollut myös jonkunlaista makua.
Nuo nykyiset vapaa-ajan kuteet on kuin arvuuttamalla olisi vaan läntätty pala eriväristä kangasta sinne tänne.

TAKAISIN, JOS TYKKÄÄT !!