ANTENNINVAIHTOJÄRJESTELMÄ

7.2.2001

Tässä esittämäni vaihtokytkentäsysteemi on tyypillinen kytkentä, jota
vastaavia on alan lehdissä on esitetty useitakin eri variaatioita.
Tämä kytkentä on tarkoitettu vastaanotinkäyttöön LF - HF - taajuuksille.
Korkeammille taajuuksille suosittelen koaksiaalireleitä, joita on suhteellisen edullisesti saatavissa surplustavarana ajoittain esim. Elkamasta.

Mikäli on tarve rakentaa vaihtojärjestelmä useammalle kuin kolmelle
antennille tulee käyttää erillistä ohjauskaapelia. Tosin on mahdollista
rakentaa mutkikkaammilla menetelmillä vaihtokytkentä myös koaksiaa-
lia pitkin tapahtuvalla ohjauksella monellekin antennille.

Ukkosongelmien takia en kuitenkaan suosittele kovin paljoa elektroniik-
kaa sisältävien laitteiden käyttöä paitsi, jos ne otetaan kesäajaksi pois
käytöstä. Esimerkiksi pitkillä langoilla kaukainenkin salamanisku indusoi
antenniin useiden kV:n pulssin, mikäli langassa ei ole suojauksia tai 
vuotoja. Päätevastus vähentää
influenssista johtuvien varausten ker-
tymistä, jos maadoitus on hyvä mutta induktiopiikkiin se ei juuri vaikuta.
Piikkejä ja häiriöitä indusoituu myös suurjännitelinjoista.

Käyttämällä vaihtovirtaa tasavirran napaisuuden vaihdon li-
säksi on mahdollista rakentaa vastaava järjestelmä neljällekin antennil-
le mutta en häiriöongelmien takia sitä suosittele.



Homman ideana on syöttää releboxiin jännite samaa koaksiaalia pitkin
kuin sieltä tulee signaali vastaanottimelle.
Vaihto tapahtuu kääntämällä jännitteen napaisuus. Tällöin kytkeytyy 
asianomainen rele riippuen mikä diodi päästää sähkön läpi.
Järjestelmässä on aina yksi antenni kytkettynä. Kun jännite kytkeytyy 
vaihtuu käytettäväksi antenniksi joko antenni 2 tai 3.
Tärkeitä asioita kytkennässä ovat kytkinboxin kuristimet jotka erottavat 
DC-syötön ja RF-taajuisen signaalin. Samoin voi olla hyvä valita kytken-
täkondensaattoreiksi suurtaajuuskäyttöön tarkoitetut ja riittävän jännite-
keston omaavat kondensaattorit. Esimerkiksi keraamiset ja stryroflexit 
ovat hyviä kondensaattorivaihtoehtoja. 
Sulake mitoitetaan mitatun virran perusteella ja tietysti voidaan arvioi-
dakin käytettyjen releiden ottaman virran perusteella. Se on tärkeä ko-
aksiaalin tms. oikosulun varalta.
Reletyypiksi tulee valita korkealaatuinen ja mielellään vaikkapa her-
meettisesti suljettu malli.



Tässä kuvassa on MIL-normit täyttävä Teledynen valmistama piirilevylle tarkoitettu rele, jonka taajuusalueeksi annetaan yli 1 GHz sekä aiemmin mainittu koaksiaalirele SMA-liittimillä. Noita piirilevyreleitä olen purkanut puhelinjärjestelmien korteilta "kilohintaan".

Järjestelmän releen keloilla vaikuttava jännite kannattaa mitata käyt-
töönoton yhteydessä ja tarvittaessa nostaa syöttävän powerin jännitettä 
niin, että releet saavat nimellisjännitteensä.
Tämä parantaa järjestelmän luotettavuutta.
Laitekotelona releille on kosteuden kondensoitumisen takia muovikotelo 
metallista parempi.
Liittimiä koaksiaaleille ei tietystikään ole välttämätöntä käyttää mikäli 
pystyy asentamaan kaapelit kiinteästi ja asianmukaisesti ulkona. 
Suosittelen ulkokäyttöön BNC, N- tai muita kosteutta vastaan paremmin 
sopivia liittimiä kuin UHF:t ja vastaavat.



Ylläolevassa kuvassa releboxin piirilevy komponenttipuolelta.....
Ja seuraavassa taas juotospuolelta.



Kuten kuvista näkyy on myös komponenttipuolella tinattu
"kokomittainen" maafolio - se ei suinkaan ole välttämätön eli
yksipuolinen piirilevy riittää.

Mikäli boxiin tulee suoraan lanka-antenneja joiden impedanssit ovat 
samaa luokkaa voidaan kytkeä niille yhteinen sovitusmuuntaja releiden 
vaihtokoskettimien jälkeen.
Sopiva muuntaja n. 600 ohmin lanka-antennille syntyy käyttämällä Sie-
mensin T35materiaalista tehtyä RM8 tyyppistä ferriittisydäntä . 
Kierrosmäärät ovat 26 ja 10 kierrosta 0,35 mm lankaa.
Tämä on sopiva muuntaja nimenomaan keskiaaltokuunteluun.
Laitteen rakenteessa kannattaa huomioida sulake tai muu vastaava
suojaus koaksiaalin mahdollisen oikosulun takia (esim.huonosti
tehty liittimen liitos!)


LAITTEISTON MOLEMMAT YKSIKÖT VALMIINA

- Tarkkaavainen lukija voi liittimistä päätellä, etten ole tehnyt
laitetta omaan käyttöön, hi!

Samoin on syytä muistaa verkkolaitteen liitännässä se, että mikäli
käyttää metallikoteloa, niin verkkolaitteen liittimen kumpikaan
napa ei saa olla kosketuksissa laitteen runkoon.
Tällöin nimittäin yhdessä vaihtokytkimen asennossa se oikosulkeutuu
koaksiaalin rungon kanssa!
Olenkin käyttänyt tarkoitukseen linkkilaiteromuista saamiani laadukkaita
sveitsiläisiä Lemo-liittimiä, jotka ovat alunperin tarkoitetut 150 ohmin
symmetriselle kaapelille eli niissä on kaksi eristettyä kontaktia.
Normaaleissa verkkolaiteliitimissä on tietysti myös muovirakenteinen malli,
jossa kumpikaan napa ei kytkeydy laitteen runkoon asennuksen takia.

TAKAISIN TEKNIIKKAHAKEMISTOON !