Raymond S. Moore:
COMMUNICATIONS RECEIVERS
The Vacuum Tube Era: 1932 - 1981

14.7.1999

Tämän 125 sivuisen kirjan kolmas laitos ei ole uunituore vaan peräisin vuodelta 1993.
Koska kirja käsittelee putkiaikakauden liikenevastaanottimia, niin ei kirjan "tuoreudella" ole paljoakaan merkitystä.

Kirjassa esitellyt vastaanottimet on valittu seuraavien kriteerien mukaan:
- vain supervastaanottimet
- made in USA
- markkinoitu radioamatööreille tai yleiskäyttöön joko alunperin tai surplusmyyntinä
- vastaanottimessa tulee olla BFO
- jatkuvasäätöinen taajuudenasetus
- pitää kattaa kaikki tai osa HF-bandeista
- markkinoitu radioliikennekäyttöön
- Ja tietysti nimen mukaisesti vain putkivastaanottimia

Se, että kirja käsittelee ainoastaan USA:ssa valmistettuja laitteita on eurooppalaisesta näkökulmasta tietysti valitettavaa - aiemmin arvostelemani "Shortwave Receivers - Past & Present" kun käsitteli myös muualla valmistettuja vastaanottimia.
Toisaalta tässä kirjassa on esitelty useitakin pienempiä ja tuntemattomampia amerikkalaismerkkeja, joita ei em. kirjasta löydy.
Itse vastaanottimien esittely on erittäin suppea verrattuna vaikkapa mainittuun "Shortwave Receivers.." kirjaan.

"Communications Receivers" - kirjan alkuosassa oleva liikennevastaanottimien kehityshistoriaa käsittelevä luku on varsin mielenkiintoinen.
Siitä ilmenee vaikkapa Hammarlund SP-600 - vastaanottimien suuret valmistusmäärät ja pitkäikäisyys markkinoilla.
Tosin Collinsin suunnittelua oleva R-390A lienee ollut valmistuksessa pisimpään tuntemistani liikennevastaanottimista eli 50-luvun lopulta reilusti 80-luvun puolelle.
Tässä kirjassa todetaan Collinsin tehtaan valmistaneen ainoastaan 525 kpl näitä vastaanottimia ja muut valmistajat kuten Motorola, Electronic Assistance Corp., Stewart Warner jne. ovat valmistaneet valtaosan tästä mallista Collinsin mallin mukaan.

Kirjasta löysin vanhana Racal-fanina tätä merkkiä koskevan asiavirheenkin.
Tämä merkki sopii kirjan kriteereihin koska Racal perusti Silver Cityyn, MD, 1960-luvun alussa tehtaan, jossa valmistettiin mm. vastaanottimia RA71 (vastaa RA17) ja RA6117 (vastaa RA117).
Myöhemmin mallivalikoima on laajentunut ja joillekin amerikkalaismalleille ei edes löytyne brittiläistehtaan vastinetta.
Se mainittu virhe on siinä, että tämä kirja väittää Racalin mallien RA17 ja RA71 olleen ainoita ammattiliikenteeseen tarkoitettuja vastaanotinmalleja, jotka käyttävät Wadleyn looppi - periaatetta.
Tosiasiassa Racalin mallit RA117 ja myöhempi transistoroitu RA217 sekä niiden amerikkalaisversiot käyttävät myös samaa toimintaperiaatetta.

Mielenkiintoisinta osaa edustavat 30 - luvun vastaanottimet, joista toisesta arvostelemastani kirjasta ei löydy tietoja.
Erikoisia tässä kirjassa esiteltyjä malleja ovat mm. Hallicraftersin mallit DD-1 Toista Maailmansotaa edeltäneiltä vuosilta.
DD-1 on kaksoisdiversityvastaanotin, jollaista järjestelmää ei liene monikaan muu valmistaja rakentanut samaan koteloon vaan tarvittaessa järjestelmä on yleensä koottu kahdesta erillisvastaanottimesta ja niiden kytkentäyksiköstä.
Esim. Suomessa on Puolustusvoimien käytössä ollut Racalin tällaisia järjestelmiä.

Yleisarviona kirjasta voin sanoa sen olevan hyvä "luettelo" vanhojen amerikkalaisten putkiliikkareiden keräilijälle.
Kirjassa on suurimmasta osasta laitteita kuvat - joiden laatu ei tosin ole kehuttava.
Kirja täydentää joiltain osin "Shortwave Receivers - Past & Present" - kirjaa, joka kylläkin on kattavampi ja perusteellisempi teos liikennevastaanottimista.
Keräilijälle "communications Receivers" - kirja voi olla joissain tapauksissa hyvinkin tarpeellinen.
Nykypäivänä kannattaa ehdottomasti tässä mielessä hyödyntää myös Internettiä, josta varsinkin tunnetuista amerikkalaismerkeistä löytyy luultavasti paljon enemmän tietoa kuin yhdestäkään kirjasta.
"Communications Receivers" - kirjaa on saatavana mm. DX-palvelu Oy:stä.




TAKAISIN !

TAKAISIN PÄÄSIVULLE !