KU KLOPPINA METTÄPALO SYTYTETTIIM



KUVA ITTESTÄ NUARENA MIÄHENÄ
KUUSKYTÄLUVULLA

Tästä tarttee senki takia kertoo, ku kylillä kehuvat viälä monta vuatta myähemmim
vallaväärim sen sytyttämisen syyn.
Moni tiäs muka, että oltais muka vareksia krillattu ja sitte siittä se muka olis
alkanu. Se mettäpalo meinaam.
Se meinatenni alko torellisuuresa siittä, että mää ja Rosivveljekset Tauno ja Hannu
tehtiim naapuri Kiilim mettään maja.
Se oli semmone jossoli oksankarahkoista jonkimmoine runko ja sitte siihe pääle
me oltiil laitettu sammaleita ja muuta semmosta mitä ny mettästä löyty.
Eihämme oltu sen paremmim katottu sitä paikkaa, että olisko se ny muute ollu miteskääs
sopiva kuha vaa se semmottelle sopivannäköselle plassille tehtii.
Sitte ku me mentiin sinne sisäle - siihe majaa meinaam - ni huamattiin, että siälähän
o laattia kusiaisia väärällää.
Ei siinä sitte tairettu sen kummempia aatella ku päätettiim tehrä nuatio siinne majaa
sisälle. Meinattiim, että kylä ne kusiaiset tai mitä lie keltiäiset valkeeta karkuul
lähtee.
Ja lähtihä ne. Muta lähti se valkeeki.
Ei siinä paljo kereenny miättiä ko siinä palo jokapualella lyhkäsempiä puita.
Luajan lykky oli ku oltiim tehty se semmoselle plassille missei kasvanu oikeen
kunnom mettää. Yritettiim me sitä jollaki suteilla, mitä ny äkkiä sai pusikonoksista
tehtyä vähä samutellaki. Muttei sittä mitäät tullu.
Sevverra siittä tuli sauhua, että meijäm äijä ja jokku naapurit tuli paikalle.
Saivassem palon sammummaa ennenku palokunta kerkes paikalle.
Kylä siinä sitte oli niim peloissaam, etten muista millom yhtäpaljo olsim ollu.
Naapurirraija, niitte Rosinpoikiem äite sano poijjille, että kylä on teirän perseet
punasina ku meijä Veikko tulee kotio.
Ja kylä niilä oli ollukkim, mitä ne myähemmim kerto.
Ittellä kävi semsuhtee paremmim ku porasin niim pirusti etteiväk kotona viittineeh heti
selkääm antaa. Ja myähemmim kait siitei olsi ollu enää hyätyä rankasta.
Oli enstemmäinem kerta ku mettäpaloo olin tekemäsä, eikä oo tarvinnu toistem tehrä.