IJL:N KISSASIVU


6.6.2015

 

 

 

 

 



Päivityksissä on ollut useamman vuoden tauko ja kissamme ovat esiintyneet pääasiassa Facebookissa.
Pyrin pikkuhiljaa tännekin lisää laittamaan....

Tällä sivulla esittelen vähäsen sekä nykyisiä, että edesmenneitä kissojamme.

Ihminen ilman kissaa on kuin kesäinen päivä ilman aitanpolulla astelevaa......



Tämän sivun ensimmäisessä kuvassa on entinen "isäntäkissamme" Sulo lähikuvassa.
Itselläni on ollut lapsuudestani asti useita kissoja, joista tulen myöhemmin laittamaan tälle sivulle joitain kuvia. Myös nykyisten kissojen kuvia on tulossa myöhemmin lisää.



Tämä mustavalkoinen kissa - jonka nimi oli muuten ainoastaan "Kissa" vaikutti perheenjäsenenämme kotonani Suodenniemellä 60 - 70 -lukujen vaihteessa. Kissa synnytti 6 pentua ja samana päivänä löysin tienvarresta metsästä jonkun epäinhimillisen olennon jättämän pahvilaatikon jossa oli neljä parin kuukauden ikäistä kissanpentua. Niinpä meillä oli sen jälkeen kaikkineen 11 kissaa !!

Sivujeni ylänurkissa esiintyvä musta pentukissan silhuetti on perheemme "virallinen" kissalogo, joka on myös tuuliviirinä leikkimökin katolla.

Vaimoni Sadun ja minun ensimmäiset kissat olivat Sadun mukana tulleet Elviira ja Herkules, joille kävi Tampereella huonosti, eli kolli Herkules kartosi ja Elviira kuoli synnytettyään 4 heikkokuntoista pentua.


Tampereella saimme kaksi uutta kissaa, eli silloin kuusivuotiaan täysmustan kissan nimeltään Rippe ja punertavan pentukissan, joka ristittiin Lilliksi.

Kookas kymmenen kilon korvilla painava Rippe sain nimekseen myös "Suurkisiiri"ja puhuttiin sitä myös "kissajumalaksi". Rippe-kissa joutui valitettavaksi 12 vuotiaana "ampumista rakastavan" naapurin tappamaksi.




Kotkaan muutettuamme saimme Sipoosta myös mustavalkoisen Velmu-kollin.

Lilli sai Kotkan Laajakoskella neljä pentua, joista nykyinen Kilju-kissamme oli yksi. Pentujen isä oli Velmu tai naapurin vieraisilla käynyt kolli nimeltään Ventti.

Lilli on tässä kuvassa pentuineen. Yksi kuvan pennuista on nykyinen Kilju-kissamme. Koko pentue oli naaraspuolisia ja kaksi muuta kissaa tästä pentueesta- Vili ja Muru - vaikuttaa hyvissä voimissa Kirkkonummella sekä Jyväskylän suuntaan muutti Metu.
Tässä kuvassa ovat Vili, Kilju ja Muru sylissäni.
Lilli-kissa oli varsinainen pahantekijä. Kerran rakensin silloiseen toisesta päästään erittäin korkeaan olohuoneeseemme noin 2,5 metrin korkeuteen hyllyn, jotta jokin kasvi säilyisi ehjänä Lilliltä. Ensi töikseen hyppäsi Lilli hyllylle ennenkuin sinne ehti mitään ruukkua sijoittaa!

Autoliikenne on yksi kissojen pahimmista vihollisista. Sekä Lilli että joitain kuukausia myöhemmin myös Velmu jäivät auton yliajamiksi.
Muuttaessamme Kotkasta Vehkalahdelle meillä oli kissoina Rippe ja Kilju. Kiljun nimi ei muuten johdu tunnetusta juomasta vaan sen voimallisesta ääntelystä pentuna.

Rippe- ja Kilju-kissoista löytyy videopätkä Youtubesta kesältä 1994 ja Kiljusta saman vuoden talvena.

Koska maaseutupaikassame oli hyvin tilaa useammallekin kissalle niin saimme hyvällä tuurilla juuri toivomamme näköisen harmaaraitaisen Sulo-kollin.

Sulosta pentuna ja vähän vanhempanakin on nähtävissä 6 minuutin videopätkä.

Myöhemmin saivat Kilju ja Sulo neljä pentua, joista meille jäivät isojen käpälien mukaan Koivistoksi ristitty sekä alunperin Ahtisaareksi nimitetty, mutta myöhemmin punertavan värityksensä takia Maoksi vaihdettu kissa, joka tässä kuvassa makoilee mielipaikallaan auton katolla ilta-auringossa.

Koivisto saalisti yleensä alueella joka oli yhden ketun kulkureitin varrella ja joutui valitettavasti autuaammille hiirimaille vuoden 1997 syksyllä.
Perheenlisäystä näiden kissojen osalta ei ole enää odotettavissa sillä leikkautimme edellisvuonna yhtaikaa kaikki kissamme yhdessä naapurin kahden kissan kanssa. Saimme jopa 300 mk "tukkualennusta".
Tyypilliseen laiskan kollin tapaan Sulo ei nykyisin juurikaan pyydystä hiiriä, mutta varastaa valmiiksi pyydettyjä mielellään tyttärensä Maon suusta. Tontillamme oli varsinkin alkuvuosina runsaasti kyykäärmeitä, joiden pyytämiseen Kilju spesialisoitui. Ensimmäinen yritys kylläkin päätyi käärmeen puremaan, jonka vaikutus oli kissalle odottamattoman vähäinen ja lyhytaikainen. Sittemmin Kilju kantoi nähtäville ainakin kymmenkunta tappamaansa kyytä.
Sulon kohtaaminen käärmeen kanssa oli varsinainen näky, koska kissa kuvitteli käärmettä jonkinmoiseksi leikkaluksi jota se heitteli ilmaan. Käärme oli tästä niin vihastunut, ettei minulla ollut muuta keinoa käytettävissä kuin sen lopettaminen - normaalisti olen kantanut tontille tulleet kyyt kauemmas metsään enkä suinkaan tyypilliseen suomalaiseen tapaan ole niitä tappanut.

Kissamme ovat oppineet talviaikaan ihmisen normaaliin aikatauluun ja ilmojen ollessa siedettäviä ovat päivisin ulkona ja nukkuvat yöt sisällä. Perheemme kissat ovat aina nukkuneet samassa sängyssä kansamme mikäli ovat niin haluneet. Ja yleensä ovat. Kissoilla on ollut selvästi omat paikkansa sängyssä. Kilju oli kissoistamme vaativin ja on usein nukkumassa omalla tyynyllä sängyn pääpuolessa välissämme. Tyynyliinan värin tulee olla myös kissalle mieleinen ennenkuin hän sen hyväksyy. Kilju oli (tyypilliseen naiseläjän tapaan) varsin temperamenttinen, mikä Tyyne koiramme koki ensitapaamisellaan. Kilju läimäytti nimittäin Tyyneä korvaan, josta roiskui melkoinen verimäärä ympäri olohuonetta koira-paran pudistellssa päätään.

Mao-kissa on ahkerin hiiren ja myyrien pyytäjä. Kilju oli myös kalastaja, joka oli saanut silloin tällöin liian lähelle rantaa eksyneen särjen tai ahvenen pihalammikostamme. Tosin se oli kesällä 1998 turhaan ollut kytiksellä paikassa josta edellisvuonna onnistui jonkun kalan nappaamaan.

Leevi-poikamme ollessa kaksi ja puolivuotias takia on kissojen sängyssä oloa ollut pakko rajoittaa johtuen enemmänkin Leevin liian rajusta halailusta. Erittäin hyvin on ollut havaittavissa kissojen sietokyvyn suuruus kun ne joutuvat välillä varsin kaltoin kohdelluksi poikamme turhan rajuissa otteissa. Ainoastaan pari pientä raapaisua - ja ihan täysin aiheellisesti - on Leevi kissoiltamme saanut.
Tässä kuvassa Leevi sanoo Sulolle:"kissaa silitän!"



Mao ja Sulo odottelevat ateriaa tässä kesällä -97 otetussa kuvassa.

Vinkkinä kissojen VC:ssä käytettävästä materiaalista kerron, että olemme noin 5 vuotta sitten siirtyneet kapallisten kissanhiekkojen sijaan käyttämään lannoittamatonta kasvuturvetta kissojen hiekkalaatikossa.
Olen kylläkin kuullut, että jotkut pilalle hemmotellut kaupunkilaiskissat eivät rapisematonta hiekkaa hyväksy - ja eivät syökään muuta kuin sisäfilettä!
Ainakin ennen kaupassa yleisesti olleiden kissanhiekkojen hävittäminen oli ongelmallista niiden liettyessä koviksi "saviklimpeiksi".
Kasvuturve sopii erinomaisesti kompostoriin muiden jätteiden sekaan ja on todella halpaa verrattuna kissanhiekkoihin.
400l säkki maksaa 50 -60 mk ja on riittänyt puolisen vuotta kolmelle kissalle! Toki paljon ulkona olevat kissamme hyödyntävät myös luontoa tarpeiden tekopaikkoina - kuten juuri istutettua perunamaata tms., mutta ovat pääasiassa yöt ja kylmät talviajat sisätiloissa.

Kissasivu on hävyttömästi jäänyt päivittelemättä viime vuosina. Jostain syystä kissoissakin tapahtuu luonnollista poistumaa ja uusia kissoja on tullut perheeseemme pitääkseen neljän kissan vakion yllä.
Kilju-kissa katosi talvella 2004 ja ei ole palannut.

Alkukesästä 2002 saimme sisaruspennut, jotka ristittiin aamutossujen mukaan Ainoksi ja Reinoksi.



Tässä kuvassa Reino vuoden 2004 alussa - ennen joulua hän painoi n.5300g.



Ja sitten sisarensa Aino, joka on reilut pari kiloa kevyempi.

Seuraavana Ainon pentu Petonen, joka syntyi 8.7.2005



Ja sitten vähän uudempi kuva Petosesta lokakuulta 2005



Aino synnytti 10.11.2005 neljä pentua, joista kuva pentujen ollessa kolmiviikkoisia.



Tässä sama pentue huilaamassa vuodenvaihteessa.



Ja sitten koko Aino - kissan suku. Eli veli Reino, Aino itse, vanhempi pentu Petonen ja kuvan ottohetkellä 7 viikkoiset pennut.



Leevi piirtämässä nuoren Attilan kanssa helmikuussa 2006



Perheeseemme jäi pennuista yksi nimeltään Attila. Loput kolme saivat uuden kodin Haminan Uudesta Summasta. Tässä kuvassa Attila 5 päivää alle 1 vuotiaana - melko iso kissa!



Seuraavana Attila keväällä 2008 - kissa on käynyt turkiltaan vaaleammaksi...



Vertailun vuoksi kaksi perheemme saman värisävyn omaavaa kuvattuna maaliskuussa 2007...



Perheen vanhimmat piirongin päällä



Kuvia vapulta 2009



Aino



Attila ja seuraavana Attilan tekemää taidetta eli kynnys joka on liian pehmeää puuta kestääkseen kissaa...





Mao



Sulo

Sulo siirtyi autuaammille hiiri-ja lintumaille 6.5.2009 - ylläoleva kuva on viimeisiä Sulosta otettuja
- ja nyt on kissaluku meillä tilapäisesti viisi. Aino-kissan tyttären pentu Mauri tuli meille 12.6.2009 eli kissaluku oli taas kuusi.
Myös pitkään sairastanut Mao kuoli 12.8.2009 ja taas tunmtuu olevan yhden kissan vajaus...



Seuraavassa 13.6.2009 otetussa kuvassa on Attilan katseen kohteena Mauri -
tässä vaiheessa isot kissat vielä kovasti sähisivät pennulle ja juoksivat karkuun.



Vähän isommaksi kasvanut Mauri on nukkumassa elokuun lopussa 2009



Attilasta - "isin kissasta" ja "täydellisestä eläimestä" on video helmikuulta 2010. Attila syksyisellä ruohikolla syyskuussa 2009.



Reino makoilemassa sängyssä marraskuussa 2009.





Samana päivänä oli Mauri puolestaan makuuhuoneessa piirongin päällä. Mauri on tässä (15.11.2009) Reinon jälkeen painavin eli siinä 5 kg korvilla..





Uusia Maurin kuvia 20.11.2009







Attila ja Mauri vauhdissa 20.11.2009.



Runsaslumisena talvena 2009-2010 näytti Mauri tammikuussa tämänlaiselta



Toukokuulta 2010 on tämä kissavideo

Samaan aikaan otin muutaman kuvan Petosesta ja Ainosta:







Aino-kissa joka on tässä kuvassa juomassa lammikosta siirtyi autuaammille hiirimaille 9.12.2010 sairastettuaan jonkin aikaa.



Mauri 19.12.2010 makoilemassa mielipaikassaan kissankiipeilytelineen ylätasolla. Se on vähän pieni Maurille, mutta ei se häntä haittaa..



Attila sängyllä makoilemassa 20.2.2011 kun ulkona on tänäänkin ollut yli -30C pakkasta.



Mauri puolestaan sivistää itseään metallitöissä lukemalla jyrsijän- ja sorvarin käsikirjoja.



Reino ja Attila päiväunilla 10.4.2011



Näissä lähikuvissa Attila ja Reino Vappuna 2011











23.6.2011 saimme kolme uutta kissanpentua. Näiden emo oli jäänyt auton alle ja pennut olivat vähän nuoria, mutta hyvin terhakkaita ja ihmisystävällisiä.
Kissat kun olivat navettakissoja niin eivät olleet kovin siivossa kunnossa. Eiväthän noin nuoret vielä itse hallitse täysin pesytymistään.



Tässä muutama kuva otettuna kissojen tulopäivänä - kissoilla ei ole vielä nimiä, mutta kunhan niiden tavat opitaan tuntemaan niin nimetkin löytyy:

















Pentukissatkin ovat taas kerran ehtineet kasvaa... kuvia 5.2.2012



Manu ja Mara rapussa



Narizeus sängyn alla



Attila huilaa



Reinon tassu



Manun tassu

Attila-kissa poistui keskuudestamme 7.8.2012. Isin kissaa tuli kovin ikävä.



Tässä ja seuraavassa pari kuvaa Manusta elokuulta 2012





Tässä ja kolmessa seuraavassa Mauri elokuussa 2012.









Narizeus ja Mauri

Sitten ovat vuorossa kaikki kissamme jouluasussa jouluna 2012













Selfie 5.6.2015 jossa isännän kanssa esiintyy Manu



Saimme syksyllä 2014 kissastoomme uudet tulokkaat Sylvin ja Urhon.