MISTÄ KUKAKIN TYKKÄÄ


27.3.1998

Taas tuli telkkarista saatua aihetta mietiskelyyn. Kun asuu näin erämaassa niin tuo TV on semmoinen värkki, jota tulee turhankin paljon töllötettyä.
Niinkuin nytkin tuli. Aihe sinänsä oli minusta nimittäin erittäin tylsä.
Ohjelmassa kerrottiin kaverista jolle henki-ja elämä oli osakekauppa. Sillä kaverilla se homma muodosti työn ja myös piti sitä harrastuksenaan.
Minusta tuo alue, jossa hinnat heiluvat huhupuheiden yms. perusteella on täysin järjetön.
Hirveitä rahasummia siinä pyöritetään ja osa siitä pyörityksestä on vailla todellista pohjaa.
Minusta henkilö, jota tuommoinen kiinnostaa ihan harrastukseen asti on verrattavissa mummoon, joka hakkaa eläkerahojaan Raha-automaattiyhdistyksen pokeriin.
Elikä tietty todennäköisyys voittoon on. Yleensä ei tule mitään, mutta tuurilla voi saada.

Olen tietysti jonkun mielestä tyhmä tässä asiassa. Ensinnäkään minulla ei ole varaa edes yrittääkään harrastaa moista.
Ja jos olisi niin laittaisin rahat siihen mistä itse nautin.
Eli en panttaisi niitä missään vaan käyttäisin vaikkapa radiolaitteiden ostoon.
Ja jos olisi enemmän niin pitäisin sitten vaikka pankissa pienellä, mutta varmalla korolla.
Minun näkökulmani harrasteen mielenkiintoisuudesta - nimittäin pörssikurssien seuraamisen suhteen on se, että pidän sitä yhtä hauskana kuin parin sadan metrin ojan kaivuuta lapiolla kovaan saveen tai aitoa amerikkalaista kahdenkertaista kirjanpitoa vapaa-ajan viettomuotona.

Ihmisillä on monenlaisia syitä tehdä mitä tekee. Telkkarissa eräskin kaveri kertoi muuttaneensa Jenkkeihin sen takia, ettei tarvitse käyttää pitkiä kalsareita. Minä taas olen pärjännyt Suomessa lyhyillä kalsareilla rippikouluajoista asti armeijaa lukuunottamatta.
Siellä kun piti pitää ohjesäännön mukaisia vaatekappaleita. Jalkarättejä en kyllä käyttänyt kuin kerran - omat villasukat kun ei näkyneet saappaiden alta.