5.6.2012
Ostin Puolustusvoimien Tikkakosken myymälästä Kasinhännästä joitain vuosia sitten kaksi vastaanotinta National HRO-500:n ja Plessey PR-1551:n.
Kuten tapana on olivat laitteet "siinä kunnossa missä ovat" ja niinpä ainoastaan Plessey päästi jotain ääntäkin kun virrat kytki.
Hinta ei ollut näillä hirvittävä eli muistaakseni joku 80 euroa/kpl. Vastaanottimet olivat minulla varastossa odottamassa sopivaa aikaa tutkia
ja ryhdyin
helmikuun lopulla 2010 näitä säätämään ja jossain määrin myös modifioimaankin.
Tätä sivua aloittaessani homma on vielä osittain kesken ja vielä on edessä yritys puhdistaa mm. naamataulut siistiksi varsinkin tuosta
HRO-500-vastaanottimesta
Sain huhtikuussa 2012 toisen HRO-500:n joka on alunperin kotoisin samasta lähteestä. Takaseinän huoltotarra, kaiuttimen jälkiasennus ja verkkojohdon
asennus kertovat tästä. Tässä yksilössä oli tosin vielä vanhojen värisääntöjen vastaisesti kytketty virta punaiseen ja suojamaa harmaaseen johtoon!
Vastaanottimen bandikytkimen vierestä löytyi yksi hyvin harrastelijamaisesti vaihdettu trimmerikondensaattoryhmä. Jostain syystä alkuperäisten tilalle
oli vaihdettu
pyöreitä (Philips?)ilmatrimmereitä kiinnitettynä liian lyhyeksi mitoitettuun kuparipeltiin ja johdotettu ja juotettu aivan ruokottomasti
bandikytkimen kakulle.
Onko tämä sitten ollut sitä "Varusmiesten työharjoittelua" vai mitä? Ammattimiehen työtä ei ainakaan - varsinkaan sotilaspuolella.
Vastaanottimet olivat eri ikäisiä. Ensimmäisenä hankkimani sarjanuomero on 88-4306 eli vuodelta 1966 ja toinen 140-019 eli valmistusvuosi 1972.
Vastaanottimen etulevyissäkin on erilaiset valmistajan nimitekstit ja logon eri paikka.
Tämä Nationalin malli tuntuu olevan kovasti amerikkalaisten arvostama - hehän arvostavatkin kovasti yleensä esim. käytettyjen laitteiden hintapolitiikassa
oman maan tuotteita.
Ainakin pyyntihinnat tästä laitteesta ovat minusta usein olleet aika korkeita ottaen huomioon sen , että laitetta on valmistettu
sen verran paljon ettei se ole harvinaisuus.
Internetissä on joku jopa kehunut laitetta paremmaksi kuin R390A/URR - mikä on täyttä huuhaata. HRO-500 edustaa ensinnäkin transistoroitujen
liikennevastaanottimien alkupään tekniikkaa jonka etuna aikautensa uusiin putkilaitteisiin oli ainoastaan nopea käynnistys ja pieni tehonkulutus ja sen
myötä lämpeneminen. Itse vastaanotto-ominaisuuksien suhteen meni vielä pitkään ennenkuin pystyttiin uudemmilla komponenteilla ratkaisemaan suuritehoisten
signaalien aiheuttamat signaalinsieto-ongelmat. Mekaanisesti em R390A/URR on militäärilaitteeksi tehtynä ihan eri planeetalta kuin tämä HRO-500.
Rakenteellisesti vastaanotin ei myöskään ole samalla tasolla alan huippulaitteiden kanssa. Paljon paremmin toteutettuja laitteita löytyy esimerkiksi
niin amerikkalaisista ja saksalaisista merkeistä. Laite on keskimäärin samaa tasoa komponenttien laadun ja asennuksen suhteen kuin keskiverto Draken
laite samoilta ajoilta eli tehty sen verran halvalla, että sitä on saatu myytyä suuremmille markkinoille. Toisaalta voi sanoa, että taas asteikkomekanismi
on laadullisesti parempi kuin sähköinen toteutus. Se taas johtunee Nationalin pitkän linjan valmistuksesta näiden koneistojen osalta.
Päätin korjata laitteen kuntoon ja tehdä siihen tarvitsemani modifikaatiot liitinten ja sähköturvallisuuden osalta jotta sitten voisi vertailla 1960-luvun
laitteen ominaisuuksia nykypäivän vastaanottimiin.
Tein aluksi 8 pätkää videota ensimmäisestä vastaanotinyksilöstä. eka seuraavassa:
Vastaanotin on ihan mukava ja herkkä peli kun sen sai toimimaan. Kuitenkaan siitä ei tänä päivänä ole todelliseksi radioksi DX-kuuntelukäyttöön
mm. taajuuden lukematarkkuuden ja välitaajuusselektiivisyyden suhteen.
Kun tekee vertailua samaan aikaan hankkimieni vastaanottimien välillä niin
Plessey PR-1551:n taajuudenvalinta ja filmiasteikot sekä 1 MHz:n bandijako
tekevät siitä käytöltään ylivoimaisen verrattuna Nationalin laitteeseen.
National HRO-500:n "Synthesizer Tune" toimii samalla periaatteella kuin Racalin RA.17 ja RA.117-vastaanottimissa eli on säädöltään portaaton.
Viritysten ollessa kohdallaan on toiminta luotettava näinkin ja Nationalissa on merkkivalo joka syttyy mikäli vaihelukitus ei ole päällä.
Tuntuma kuitenkin sinänsä samoilla periaatteilla toteutetuissa laitteissa on jotenkin parempi jos megahertsien valinta on "klonks-klonks-kiertokytkimellä"
kuten on Plessey PR-1551 ja Racal RA.1217-vastaanottimissa.
HRO-500:n massiivinen VFO-nuppi on vähän "primitiivinen" ja sopisi ehkä paremmin 1940 - 1950 - lukujen laitteisiin. Bandien pätkiminen 500 kHz osiin
tekee
taajuuden luettavuudesta hankalan verrattuna 1MHz VFO-asteikolla varustettuihin vastaanottimiin.
National HRO-500:n sisäinen rakenne on erityisen poikkeuksellinen transistorilaitteksi koska se on tehty kuten perinteinen putkilaite jossa ei ole lainkaan
piirilevyjä vaan komponentit ovat juotosrimoilla ja kaikki transistorit ovat kannoilla asennusalustan yläpuolella ja parissa syntetisaattorin
erillisyksikössä.
Tämä sitten aiheuttaa kohtalaisen monta mahdollista paikkaa huonoille kontakteille ajan saatossa koska transistorien johtimet eivät ole mitään
optimaalisia
liitinkontakteja.
Näkymä vastaanottimen sisälle. Kanteen ovat armeijan pojat asentaneet kaiuttimen...
Takalevyssä on asennettuna uudet liittimet DC-syötölle ja antennille sekä verkkosulakepesä. Verkkojohdon liitäntä on tehty aiemmalla omistajalla alkuperäisen
liittimen
reikään joskin sisäpuolen kytkennät olen tehnyt sähköturvallisuuden takia kokonaan uusiksi.
Seuraavaksi kuvia sekalaisessa järjestyksessä uudemman vastaanottimen komponenttivaihdoista, korjauksista ja säädöistä.
Mukana tietysti aiempien rassaajien tekemiä mokia.....
Kuten tavallista on niin verkkojohto oli irronnut vedonpoistajasta
Vastaanotin oli käynyt virallisessakin remontissa 31.8.1979
Näkymä sisältä verkkojohdon sisääntulon kohdalta. Kuvassa oikeaa vanhan ajan eristysnauhaa jonka alla miltei pohjan tasossa on suoraan verkkojännitteiset
juotoskorvat kuten seuraavasta kuvasta näkyy kun eristysnauha on irroitettu
Rima on jokusen millin pohjatason alapuolella, mutta juotokset eristysnauhan vahvuuden siitä!
Näin kytki "Rane" entisaikaan pistotulpan. Jos haluaa noudattaa oikeita värisääntöjä niin punainen on suojamaan väri vanhassa värijärjestelmässä!
Toisesta HRO-500:sta suojasin tämän virtakytkimen juotoskorvat sisältävän osan muovikupilla. Tähänkin pitää semmoinen asentaa
VFO:n hienosäätönuppi irrotettuna. Kuten kuvasta näkyy kaipaa alumiininuppi pesua
Hienosäätönuppi irroitettuna. Keskellä olevat kaksi kierrejousta vetävät hammaskehän paikoilleen
Tämmöinen trimmeriviritelmä löytyi vastaanottimesta. Kytkentä kylläkin toimii, mutta on rakennettu täysin siivottomasti
Johtimien eristeitä poltettu, useat juotokset kelvottomia.....Oikeanpuolimmaista trimmeriä ei voi säätää ylöspäin koska käy kiinni kiertokytkimen putkeen!
Lisäksi aivan ylipitkillä käämilangan pätkillä (miksi?) tehtyä johdotusta
Elektrolyyttikonkkien vaihto alkaa. Kuvassa alkuperäinen asennus.
Irrotus alkaa. Näitä ei voinut edes juottaa irti ennenkuin ne oli käännetty kuvan asentoon
Etummaisessa levyssä nyt yksi neuvostoliittolainen ja kaksi saksalaista (ERO, MIL-ETS) tantaalia vanhojen tilalla
Shassiksen pohjan lyytit ennen vaihtoa
Tällekin levylle vaihdoin kolme tavallista lyyttiä aksiaalitantaaleihin. Yksi konkka vasemmalla on vielä vaihtamatta
Jälleen yksi vaihto-operaatio meneillään
Edellinen valmiina
500 uF lyytin vaihto meneillään. Sen lisäksi, ettei painavaa komponenttia ollut kunnolla kiinnitetty pitää valmistusta arvostella huonosta rakennustavasta
koska juotosrimojen kiinnityskorvat oli niitattu alumiinipalkkiin. Sähköiseen kytkentään tarkoitettu liitos ei ole näillä menetelmillä luotettava.
Tein alumiinipalaan M3-kierteen ja kiinnitin siihen nippusideankkurin
Tilalla nyt kunnolla kiinnitettynä Rifan Long Life lyytti jonka jännitekesto on jo vähän turhankin ylimitoitettu, mutta näitä kun oli...
Tähän asti vaihdetut konkat vastaanottimen edessä...
Syntikan "Harmonic Generator" kuori avattuna. Kannen kiinnitysruuveista puuttui 8 kpl!. Huomaa vaihdettu tai lisätty Philipsin "karamellikonkka"
Q-302:n tilalle kokeilussa JANTX 2N2222. Toimi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin alkuperäinen 2N706
Kuten tapana on olivat laitteet "siinä kunnossa missä ovat" ja niinpä ainoastaan Plessey päästi jotain ääntäkin kun virrat kytki.
Hinta ei ollut näillä hirvittävä eli muistaakseni joku 80 euroa/kpl. Vastaanottimet olivat minulla varastossa odottamassa sopivaa aikaa tutkia ja ryhdyin
helmikuun lopulla 2010 näitä säätämään ja jossain määrin myös modifioimaankin.
Tätä sivua aloittaessani homma on vielä osittain kesken ja vielä on edessä yritys puhdistaa mm. naamataulut siistiksi varsinkin tuosta HRO-500-vastaanottimesta
Sain huhtikuussa 2012 toisen HRO-500:n joka on alunperin kotoisin samasta lähteestä. Takaseinän huoltotarra, kaiuttimen jälkiasennus ja verkkojohdon
asennus kertovat tästä. Tässä yksilössä oli tosin vielä vanhojen värisääntöjen vastaisesti kytketty virta punaiseen ja suojamaa harmaaseen johtoon!
Vastaanottimen bandikytkimen vierestä löytyi yksi hyvin harrastelijamaisesti vaihdettu trimmerikondensaattoryhmä. Jostain syystä alkuperäisten tilalle oli vaihdettu
pyöreitä (Philips?)ilmatrimmereitä kiinnitettynä liian lyhyeksi mitoitettuun kuparipeltiin ja johdotettu ja juotettu aivan ruokottomasti bandikytkimen kakulle.
Onko tämä sitten ollut sitä "Varusmiesten työharjoittelua" vai mitä? Ammattimiehen työtä ei ainakaan - varsinkaan sotilaspuolella.
Vastaanottimet olivat eri ikäisiä. Ensimmäisenä hankkimani sarjanuomero on 88-4306 eli vuodelta 1966 ja toinen 140-019 eli valmistusvuosi 1972.
Vastaanottimen etulevyissäkin on erilaiset valmistajan nimitekstit ja logon eri paikka.
Tämä Nationalin malli tuntuu olevan kovasti amerikkalaisten arvostama - hehän arvostavatkin kovasti yleensä esim. käytettyjen laitteiden hintapolitiikassa oman maan tuotteita.
Ainakin pyyntihinnat tästä laitteesta ovat minusta usein olleet aika korkeita ottaen huomioon sen , että laitetta on valmistettu sen verran paljon ettei se ole harvinaisuus.
Internetissä on joku jopa kehunut laitetta paremmaksi kuin R390A/URR - mikä on täyttä huuhaata. HRO-500 edustaa ensinnäkin transistoroitujen
liikennevastaanottimien alkupään tekniikkaa jonka etuna aikautensa uusiin putkilaitteisiin oli ainoastaan nopea käynnistys ja pieni tehonkulutus ja sen
myötä lämpeneminen. Itse vastaanotto-ominaisuuksien suhteen meni vielä pitkään ennenkuin pystyttiin uudemmilla komponenteilla ratkaisemaan suuritehoisten
signaalien aiheuttamat signaalinsieto-ongelmat. Mekaanisesti em R390A/URR on militäärilaitteeksi tehtynä ihan eri planeetalta kuin tämä HRO-500.
Rakenteellisesti vastaanotin ei myöskään ole samalla tasolla alan huippulaitteiden kanssa. Paljon paremmin toteutettuja laitteita löytyy esimerkiksi
niin amerikkalaisista ja saksalaisista merkeistä. Laite on keskimäärin samaa tasoa komponenttien laadun ja asennuksen suhteen kuin keskiverto Draken
laite samoilta ajoilta eli tehty sen verran halvalla, että sitä on saatu myytyä suuremmille markkinoille. Toisaalta voi sanoa, että taas asteikkomekanismi
on laadullisesti parempi kuin sähköinen toteutus. Se taas johtunee Nationalin pitkän linjan valmistuksesta näiden koneistojen osalta.
Päätin korjata laitteen kuntoon ja tehdä siihen tarvitsemani modifikaatiot liitinten ja sähköturvallisuuden osalta jotta sitten voisi vertailla 1960-luvun
laitteen ominaisuuksia nykypäivän vastaanottimiin.
Tein aluksi 8 pätkää videota ensimmäisestä vastaanotinyksilöstä. eka seuraavassa:
Vastaanotin on ihan mukava ja herkkä peli kun sen sai toimimaan. Kuitenkaan siitä ei tänä päivänä ole todelliseksi radioksi DX-kuuntelukäyttöön
mm. taajuuden lukematarkkuuden ja välitaajuusselektiivisyyden suhteen. Kun tekee vertailua samaan aikaan hankkimieni vastaanottimien välillä niin
Plessey PR-1551:n taajuudenvalinta ja filmiasteikot sekä 1 MHz:n bandijako tekevät siitä käytöltään ylivoimaisen verrattuna Nationalin laitteeseen.
National HRO-500:n "Synthesizer Tune" toimii samalla periaatteella kuin Racalin RA.17 ja RA.117-vastaanottimissa eli on säädöltään portaaton.
Viritysten ollessa kohdallaan on toiminta luotettava näinkin ja Nationalissa on merkkivalo joka syttyy mikäli vaihelukitus ei ole päällä.
Tuntuma kuitenkin sinänsä samoilla periaatteilla toteutetuissa laitteissa on jotenkin parempi jos megahertsien valinta on "klonks-klonks-kiertokytkimellä"
kuten on Plessey PR-1551 ja Racal RA.1217-vastaanottimissa.
HRO-500:n massiivinen VFO-nuppi on vähän "primitiivinen" ja sopisi ehkä paremmin 1940 - 1950 - lukujen laitteisiin. Bandien pätkiminen 500 kHz osiin
tekee taajuuden luettavuudesta hankalan verrattuna 1MHz VFO-asteikolla varustettuihin vastaanottimiin.
National HRO-500:n sisäinen rakenne on erityisen poikkeuksellinen transistorilaitteksi koska se on tehty kuten perinteinen putkilaite jossa ei ole lainkaan
piirilevyjä vaan komponentit ovat juotosrimoilla ja kaikki transistorit ovat kannoilla asennusalustan yläpuolella ja parissa syntetisaattorin erillisyksikössä.
Tämä sitten aiheuttaa kohtalaisen monta mahdollista paikkaa huonoille kontakteille ajan saatossa koska transistorien johtimet eivät ole mitään
optimaalisia liitinkontakteja.
Näkymä vastaanottimen sisälle. Kanteen ovat armeijan pojat asentaneet kaiuttimen...
Takalevyssä on asennettuna uudet liittimet DC-syötölle ja antennille sekä verkkosulakepesä. Verkkojohdon liitäntä on tehty aiemmalla omistajalla alkuperäisen liittimen
reikään joskin sisäpuolen kytkennät olen tehnyt sähköturvallisuuden takia kokonaan uusiksi.
Seuraavaksi kuvia sekalaisessa järjestyksessä uudemman vastaanottimen komponenttivaihdoista, korjauksista ja säädöistä.
Mukana tietysti aiempien rassaajien tekemiä mokia.....
Kuten tavallista on niin verkkojohto oli irronnut vedonpoistajasta
Vastaanotin oli käynyt virallisessakin remontissa 31.8.1979
Näkymä sisältä verkkojohdon sisääntulon kohdalta. Kuvassa oikeaa vanhan ajan eristysnauhaa jonka alla miltei pohjan tasossa on suoraan verkkojännitteiset
juotoskorvat kuten seuraavasta kuvasta näkyy kun eristysnauha on irroitettu
Rima on jokusen millin pohjatason alapuolella, mutta juotokset eristysnauhan vahvuuden siitä!
Näin kytki "Rane" entisaikaan pistotulpan. Jos haluaa noudattaa oikeita värisääntöjä niin punainen on suojamaan väri vanhassa värijärjestelmässä!
Toisesta HRO-500:sta suojasin tämän virtakytkimen juotoskorvat sisältävän osan muovikupilla. Tähänkin pitää semmoinen asentaa
VFO:n hienosäätönuppi irrotettuna. Kuten kuvasta näkyy kaipaa alumiininuppi pesua
Hienosäätönuppi irroitettuna. Keskellä olevat kaksi kierrejousta vetävät hammaskehän paikoilleen
Tämmöinen trimmeriviritelmä löytyi vastaanottimesta. Kytkentä kylläkin toimii, mutta on rakennettu täysin siivottomasti
Johtimien eristeitä poltettu, useat juotokset kelvottomia.....Oikeanpuolimmaista trimmeriä ei voi säätää ylöspäin koska käy kiinni kiertokytkimen putkeen!
Lisäksi aivan ylipitkillä käämilangan pätkillä (miksi?) tehtyä johdotusta
Elektrolyyttikonkkien vaihto alkaa. Kuvassa alkuperäinen asennus.
Irrotus alkaa. Näitä ei voinut edes juottaa irti ennenkuin ne oli käännetty kuvan asentoon
Etummaisessa levyssä nyt yksi neuvostoliittolainen ja kaksi saksalaista (ERO, MIL-ETS) tantaalia vanhojen tilalla
Shassiksen pohjan lyytit ennen vaihtoa
Tällekin levylle vaihdoin kolme tavallista lyyttiä aksiaalitantaaleihin. Yksi konkka vasemmalla on vielä vaihtamatta
Jälleen yksi vaihto-operaatio meneillään
Edellinen valmiina
500 uF lyytin vaihto meneillään. Sen lisäksi, ettei painavaa komponenttia ollut kunnolla kiinnitetty pitää valmistusta arvostella huonosta rakennustavasta
koska juotosrimojen kiinnityskorvat oli niitattu alumiinipalkkiin. Sähköiseen kytkentään tarkoitettu liitos ei ole näillä menetelmillä luotettava.
Tein alumiinipalaan M3-kierteen ja kiinnitin siihen nippusideankkurin
Tilalla nyt kunnolla kiinnitettynä Rifan Long Life lyytti jonka jännitekesto on jo vähän turhankin ylimitoitettu, mutta näitä kun oli...
Tähän asti vaihdetut konkat vastaanottimen edessä...
Syntikan "Harmonic Generator" kuori avattuna. Kannen kiinnitysruuveista puuttui 8 kpl!. Huomaa vaihdettu tai lisätty Philipsin "karamellikonkka"
Q-302:n tilalle kokeilussa JANTX 2N2222. Toimi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin alkuperäinen 2N706