SUOMEN KESÄ JA HAITTAELÄIMET



2.7.1998

Kuulun jostain syystä siihen ihmisryhmään, joka ei suuremmin nauti kesän hiostavista helteistä. En oikein ymmärrä mitä iloa siitä on jos tunne on sama kuin istuisi vaatteet päällä saunan lauteilla. Saunan ollessa lämmitettynä nimittäin.
Sitten noilla helteillä on vielä yksi ominaisuus joka toistuu kesästä kesään. Nimittäin paarmat.
Tietysti on niin, että työtänsähän paarmakin vain tekee - mutta voisi tehdä jonkun muun kuin minun kanssa. Sitten iltasella tulevat hyttyset, joista itselleni ei yleensä ole ollut kovin suurta haittaa muuten kuin huoneessa yöllä kuuluva ininä. Saisivat evoluutiossaan kehittää mallin joka lentäisi äänettä niin eivät häiritsisi yöunta.

Sitten tulevat vielä syksyllä hirvikärpäset, jotka eivät kuole vaatteisiin jouduttuaan edes pesukoneessa. Vaimo löysi elävänä kömpivän hirvikärpäsen kerran pakastimista ottamistaan sienistä. Voi tuommoinen olematon ötökkä olla pirun sitkeähenkinen. Ja sitten vielä ovat ovat nuo kusiaiset, jotka saattavat ulkosaunamme lauteilla vaikka purra persauksiin, jos ei niitä muista häätää vesisuihkulla ennen löylyttelyä.

Jotkut sitten pitävät vahinkoeläiminä erilaisia lintuja ja nisäkkäitä. Minulle ei niistä ole ole juurikaan mitään haittaa. Yleensä ovat mukavia katsella. Kuten kurjet, jotka nokkivat maasta naapurin sinne juuri istuttamia perunoita ja karhut, jotka karsivat arimmat siestäjät ja marjastajat tyhjentämästä lähimetsiä. Voi siis todeta, että mitä pienemmistä elukoista on kyse, sitä pahempia ovat.

TAKAISIN, JOS TYKKÄÄT !!