HAMMASLÄÄKÄRILLEKÖ VAI RENGASKORJAAMOON?


Niin, kävin tänään ruokaostoksilla Haminan Sokoksessa.
Käytän muuten mieluummin muotoa Sokoksessa kuin Sokoksella, koska kävin siellä
sisällä enkä hillunut siinä ulkopuolella kuten jotkut viereisestä Alkosta
jotain odotelleet.
Naapurini, jonka kanssa olimme asioilla jätti autonsa parkkiin sinne kaupan katolle.
Ostokset suoritettuamme menimme hissiin jolla pääsi sinne katolle takaisin.
Sen nappulan teksti, jota piti painaa herätti minussa taas kerran ihmettelyn yhdestä
nimityksestä. Siinä kun luki "paikoitus". Rehellisesti sanottuna se ei minusta
mitenkään tuo mielikuvaa autojen pysäköinti- tai kansanomaisemmin - parkkipaikasta.
Jos olisin ulkomaalainen tai muuten vähemmän tätä kieltä kuullut luulisin helposti
kyseessä olevan jonkin paikan jossa paikataan. Siis vaikkapa hammaslääkärin tai
autonregaskorjaamon.
Olen kuullut, että Suomessa joku tai jotkut harrastavat semmoista kuin kielenhuoltoa.
Siis tässä teille sana joka kaipaa remonttia. Paikoitus, -kele.

Samassa yhteydessä tuli mielleni yksi niistä tuhansista asioista, jotka ottavat päähän.
Nimittäin puhelinluettelo. Jos sieltä tarvitsee jonkun yksittäisen ihmisen numeron
niin se kyllä useimmiten onnistuu jos osaa aakkoset ja tietää missäpäin kyseinen
henkilö asuu. Mutta kun pitää etsiä jotain firmoja tai jonkun yhteisön numeroita
niin kyllä se voi vaikeatakin olla - joskus lähes mahdotonta.
Varmaan parannustakin on tapahtunut, mutta jumalattoman monet organisaatiot eivät voi
jostain syystä laittaa puulaakiaan sillä nimellä mitä kaikki käyttävät.
Aikoinaan piti äkkiä löytää yhden lääkärin puhelinnumero. Tämä kaveri oli Huittisten
terveyskeskuksessa töissä. Meni yli parikymppiä kolikoita siihen, että saikin selville
sen, että paikka olikin Huittisen Seudun Kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskus.

Kansaneläkelaitoksen konttorin katolla tai seinässä lukee "KELA", mutta ei sillä nimellä
se ole ainakaan täkäläisessä puhelinluettelossa. Kerran yritin etsiä haminalaisen
rautakaupan numeroa. Kauppa käyttää itsestään nimitystä Vanha Rauta. Sitä ei sillä
nimikkeellä, ei liioin hakusanaa "rautakauppakaan" käyttämällä löytynyt.
Myöhemmin selvisi, että se olisikin pitänyt etsiä Starkjohann-nimikkeen alta.
Pirustako minä kaikki kauppaketjut tiedän. Ja oma vikansa on jos asiakas valitsee
toisen putiikin. Yleensäkin ihmetyttää monet pikkufirmat, joita on vaikkapa joistain
pienkonekorjaamoista alkaen, että miksi ne eivät monet mitenkään halua tuoda
puhelinluettelossa julki millä alalla voisivat tarjota palveluja.
Tietysti ihmiset, jotka ovat ikänsä asuneet jollain paikkakunnalla tietävät mitä
kukakin tekee. Mutta jos olet uusi pitäjässä, niin on aika hankala etsiä tarpeeseensa
firmaa pelkän omistajan nimen perusteella varsinkaan kun ei sitäkään tiedä.
Niiden keltaisten sivujen palvelujakaan eivät likimainkaan kaikki käytä.
No jääpä siinä muutaman firman henkilökunta tutustumatta meikäläisen pärstään.

Niin ja sitten vielä. Puhelinyhtiö vielä vuodenvaihteen edellä lähettää lipun jolla voi
noutaa tämän kuulemma 80 mk:n arvoisen teoksen. Antaa ymmärtää,että on ikäänkuin
lahja. Ja julmetun suuri puhelinlasku ohessa. Hienoa.