NÄKEMYKSIÄ NYKYTEKNIIKAN IHANUUDESTA - VAI MITÄ SE ON?


Ylläolevassa kuvassa on niitä vähempijalkaisia lutikoita joiden monijalkaisemmista sukulaisista useiden laitteidemme sielunelämä on kiinni.
Kuten se tietokone, jonka avulla tätä katselet. Ja sitten on ne ohjelmat, jotka aina välillä pyrkivät hankaloittamaan sen homman tekemistä mihin ne on tarkoitettu.
Tätä valittelua on runsaasti monissa tietokonelehdissä ja muissa ollutkin, mutta valitetaan lisää. Varmasti on toisilla olemassa kone/ohjelmayhdistelmiä, jotka toimivat suhteellisen moitteettomasti. Itselle ei vaan ole semmoista sattunut.
Oman koneeni suhteen ongelmat voi suurimmalta osalta rajata Internet-ja sähköposti sekä romppuasemasysteemien ongelmiin. Eli mikäli en käyttäisi internettiä enkä kuuntelisi cd-levyjä romppuasemalla niin todennäköisesti tämä systeemini toimisi kuin junan vessa. Jostain syystä jotkut ohjelmat haluavat välillä tehdä jotain salaista yhteistyötä Explorerin kanssa vaikkei ko. ohjelmilla pitäisi olla siihen mitään tarvetta. Semmoisia virheilmoituksia vaan tulee. Tyypillinen muutaman viikon tai jopa muutaman kuukauden formatointivälin rutiinilla käyvä uudelleenasennus auttaa aina kummasti. Minulla ei ole kykyjä ja jos olisi niin ei halujakaan ruveta korjailemaan eri paikoista mahdollisia virheellisiä tiedostoja.
Tämä muuten niille tiedoksi, jotka eivät ole saaneet meileihinsä vastauksia.
Nimittäin jonkun kerran on systeemi tiltannut lopullisesti kun on ottanut viestiä juuri vastaan. Eikä niitä ole sittemin mistään löytynyt.
Jos joskus kasaan nopeamman koneen, niin siinä sitten on jotain toisia vaikeuksia.
Sen ainakin tiedän, sanokoot muut mitä tykkäävät, että vanhat DOS-ohjelmat pelasivat vanhoissa koneissa rajoituksiensa puitteissa vähän pirun hyvin.

Hermostuin tänään itselleni oudon telkkarin säätöihin ja tuntemattomiin kaukosäätimen merkintöihin. Vähän jokaisella merkillä ja eri ikäisellä värkillä on eroja toiminnoissa.
Kun sitten ihmisille kertyy erilaisia laitteita audiovisuaalisista värkeistä laskimiin, kännyköihin, erilaisiin tietokoneisiin erilaisine ohjelmineen niin täytyy olla melkoinen velho, jos näiden kaikki toiminnat hallitsee.
Kun samojen nappuloiden takaa löytyy vielä monia eri toimintoja niin ainakin minulle tuottaa vaikeuksia varsinkin harvemmin käyttämäni systeemin hallitseminen.
Hyvä esimerkki on kanavien säätö joissain elektronisesti viritettävissä telkkareissa.
Sitten kun se voi olla vielä tolkuttoman hitaasti etenevä palkki ilman mitään tietoa mikä kanava on juuri menossa. Ikivanhoissa manuaalisesti viritettevissä TV:issä sai kaikki kanavat kohdalleen muutamassa kymmenessä sekunnissa eikä tarvinnut perehtyä siihen miten se tehdään kun vaan löysi tarvittavat säätöpyörät.

Olen kuullut monilta DX-kuuntelijoilta siitä, etteivät ole tyytyväisiä nimenomaan joidenkin uusien vastaanottimen saman nappulan perässä oleviin valikkoihin vaan käyttävät mieluiten laitetta, jossa on omat käyttönupit eri asioille. Ainakin meikäläiselle tämä viimeksi mainittu tapa on lisäksi nopeampi ja paremmin muutenkin hallittavissa.
Muutenkin olen sitä mieltä, että noin laitteen teknisen toiminnan tajuttavuudenkin kannalta - mikäli sitä halutaan - on klassisten pyöriteltävien nuppien toiminta loogisempaa kuin kaiken sotkeminen samankaltaiseen - bitinpyörityslaitteelle - tyypilliseen kaavaan.

On varmaankin mahdollista, että monille nuoremmille, jotka ovat syntyneet tietokonetekniikan maailmaan on tilanne toinen. Silti uskon, että erilaisiin säätötehtäviin esimerkiksi juuri pyöritettävä nuppi on edelleen ihmiselle parhaan tuntuman nopeasti antava. Jossain vaiheessa yritettiin audiolaitteet varustaa täysin liukupotikoilla, mutta kummasti siitä sitten vaan useimmissa säädöissä palattiin takaisin vanhaan.


Keskustellessani kerran vaimoni kanssa näistä edellä olevista jutuista hän sanoi, että olen taantumuksellinen kun noin ajattelen.
Mielestäni ei kuitenkaan juuri koskaan mikään uusi keksintö tai vastaava ja varsinkaan sen käytännön toteutus ole kaikilta osiltaan täydellinen. Yleensä havaitaan heikkoudet ja joidenkin asioiden haittavaikutukset ja jopa vaarallisuus vasta jälkikäteen.
Tyyliin kuuluu vaan se, että jokin uusi asia tai tuote saadaan äkkiä käyttöön ja raha virtaamaan tuottajalle.
Elektroniikan suhteen on merkillepantava tekijä se, että kun tehdään puhtaasti täysin elektroninen värkki niin sen valmistaminen on nykyisin massatuotteissa selvästi halvempaa kuin laitteen joka sisältää mekaniikkaa ja käsityönä asennettavaa tavaraa runsaasti.

Ihme ja kumma on sekin, että toitotetaan sitä kuinka luotettavaa elektroniikka on.
Jos homma tehdään kunnolla niin onhan se tosiaan lähes ikuista ja toisikin tietysti sen sananlaskussa mainitun ikuisen nälän. Ja vaikka laite kestäisikin niin markkoinointi tekee laitteesta vanhanaikaisen uskomattoman äkkiä tarjoten usein tilalle uusia tuotteita joiden ominaisuudet eivät kuitenkaan ole välttämättä hirveästi parantuneet.
Ja sitten on tosiasia se, että sen elektroniikan luotettavuus ei massatuotteissa ole kumminkaan niin kovin hyvä. Varmastikin se on suhteessa laitteen sisältämään komponenttimäärään parantunut, mutta käyttäjän kannalta on ainoastaan sillä merkitystä toimiiko laite, ei sillä paljonko sen sisällä on tavaraa.

Jos ajatellaan nykypäivän laitteita korjaustoiminnan kannalta niin edellyttää niiden pitkälle viety integrointi ja prosessoriohjaus usein erityisiä ja todella kalliita laitteita jotta vika saadaan selvitettyä.
Monet korjattaviksi tulevat laitteet ovat sellaisia, että koko järjestelmä on täysin kiinni sen sisäisestä tietokoneesta ja siinä olevien ohjelmien toimivuudesta.
Tässä on tapahtunut oleellinen muutos, koska vielä 80-luvun alussa selvittiin useimiten hyvin monissa vianhakutehtävissä yleismittarilla ja oskilloskoopilla eli käytännössä alle kymppitonnin mittalaitteilla.
Koska tekniikan kehitysvauhti aina vaan näyttää nopeutuvan niin tulee huoltoliikkeen testilaitteisiin - jotka huomenna ovat jo vanhanaikaisina tarpeettomia - investointi ja asiaan liittyvä koulutus varsinkin pienyrittäjälle kalliiksi.
On todella oltava välineille runsaasti ja tehokasta käyttöä, jotta homma kannattaisi.
Kaikki tämä yhdistettynä muihin kohoaviin kustannuksiin aiheuttaa sen, ettei halvimpien laitteiden korjaus ole kannattavaa ainakaan asiakkaalle.
Ja kuitenkin koska laitteita tarvitaan, niin ostetaan uusi. Ja romun määrä vaan kasvaa.
Tässä asiassa oli tilanne mielestäni ennen selvästi parempi. Ei tarvinnut kenenkään pohtia ongelmia elektroniikkaromun kohtaloista.
Mutta jotain hyvääkin on tapahtunut sen romun suhteen: sitä oli menneinä vuosikymmeninä liian vähän näin harrastelijan näkökulmasta - joutui yleensä ostamaan joka nippelin uutena kaupasta kovaan hintaan. Tänään käyttökelpoista tavaraa on romuliikkeissä yms. tonneittain, kunhan viitsii vaan penkoa.