PROTON R-309


21.4.2011

Sain 16.4.2011 tämän Neuvostoliitossa valmistetun liikennevastaanottimen joka on ollut sotilaskäytössä aika yleinen mallin R-250 ohella.
Vastaanottimesta löytyy venäläisiltä sivuilta aika paljon tietoa ja huoltokirjakin, mutta länsimaisten helpommin ymmärrettävillä kielillä kuten
englanniksi ei kovinkaan paljon. Googlen kääntäjä tuottaa venäjästä suomeksi aika sekavaa siansaksaa, mutta englanniksi kohtuullisen ymmärrettävää.
Laitteen venäjänkielinen manuaali löytyy radioscanner.ru:n sivuilta jossa on paljon muidenkin radioiden manuaaleja.
Kytkentäkaaviot ovat tässä manuaalissa kunnollisia verrattuna monissa muissa paikoissa oleviin epämääräisiin kuviin.
Yritän tähän yhteyteen kerätä tämän takia vähän enemmän tietoa kuin olen aiemmin laittainut länsimaisista laitteista.
Koska tietoa on kerätty vähän sieltä sun täältä niin en mene takuuseen sen oikeellisuudesta. Pyrin korjaamaan virheet tarvittaessa

Tämä yksilö on väriltään kellaruskea - useimmat netissä näkemäni kuvat R-309 vastaanottimesta ovat pinnoitetut alumiininvärisellä vasaralakalla.
Tähän yksilöön ei vielä saatu poweriosaa (toivoa on, että se löytyy) ja kokeilu ei tässä vaiheessa vielä onnistu. En viitsi ruveta tilapäisesti
rakentamaan sähkönsyöttöä koska laite tarvitsee aika monta ja aika "eksoottistakin" jännitettä.

Vastaanottimen valmistanut tehdas on Industrial Union Proton joka sijaitsee Harkovassa Ukrainassa. Valmistusvuosiksi mainitaan 1965-1981.
Laitteen taajuusalue on 1 - 36 MHz ja harmittavasti siitä puuttuu siis keskiaaltojen alkupää - tämä on aika tavallista näissä nevostoliittolaisissa rx:ssä
RX:n herkkyydeksi luvataan 3uV AM ja 0.6uV CW
Antenni-impedanssin sanotaan olevan 100 ohmia. Taajuusasteikon ominaisuuksiin kuuluu epälineaarisuus ja vaikkakin se on jaettu
1 kHz jakovälein sen tarkkuus on oikeinkin hyvä alapäässä mutta huono taajuusalueen ylemmässä päässä johtuen mm. injektiotaajuuden kerronnasta.
Vastaanotin on kaksoisuperi jonka ensimmäiset välitaajuudet ovat 2585 kHz ja 5585 kHz. Ensimmäisenä sekottajana toimii putki 1J37B.
Taajuusalue on jaettu 8 osaan ja 1. sekottajan injektiotaajuudet ovat 305, 610, 1220, 2040, 8585, 2585, 3515, 9515 kHz.
Toisena sekottajana toimii putki 1J29B. 5-asteisessa 2. välitaajuusvahvistimessa on irtokiteiteillä toteutettu säädettävä välitaajuussuodin (välitaajuus 465 kHz)
jota voidaan säätää 200 Hz - 4 kHz RX:ssä on myös 1 MHz kidekalibraattori toteutettuna putkella 1j29B.
Putkia löytyy 25 kpl ja niitä on vain kolmea tyyppiä 1J24B, 1J29B ja 1J37B. Putket ovat pieniä subminiatyyriputkia juotettavilla johtimilla.
Vastaanottimen kaikkia putkia näyttää ainakin vielä olevan saatavana hyvin ja ne ovat erittäin edullisia eli luokkaa alle euron/kpl.
Näiden putkien ominaisuuksista voisi mainita hyvin nopean lämpenemisen eli laitteen pitäisi käynnistyä kuin transistorilaite. Huonoista ominaisuuksista
sanotaan niiden kohisevan enemmän kuin tavallisten isompikokoisten putkien. Laitteen erillinen virtalähdeosa on transistoroitu

Suoritan aluksi katselmusta laitteesta lähinnä sisältä ja tavanomaiseksi käyneeseen tyyliini naljailen mielestäni huonoista työtavoista jne...
Yleisvaikutelma laitteesta on hyvin tyypillinen Neuvostoliitossa tehdyn ammattilaitteen mukainen. Tämä tarkoittaa sitä, että työn jälki ei ole niin
viimeistelty kuin länsimaisissa laitteissa ja tyyli on verrattuna aikansa länsimaisiin laitteisiin vanhanaikaisemman näköinen.
Kylmäharjoittelua virrattomana tehdessäni totesin kaiken mekaniikan toimivan jämäkästi ja moitteettomasti vaikka joissain osissa oli vähän "kyläsepän tekemän" näköä.

"Oikeita neuvottoliittolaisia komponentteja" kannattaa niitä tarvitessa tilata Itä-Euroopasta esim. Ebayn kautta. Olen tehnyt sivun
"vanhojen komponenttien hankinnasta" jossa on käsitelty runsaasti aihetta mitä tavaraa tältä suunnalta voi hankkia (erityisesti kondensaattoreita).




Ensimmäinen video tämän vastaanottimen tutkimuksesta
Valitan tekstityksen kirjoitusvirheitä - niitähän on silti TV:ssäkin:















Vastaanottimen taajuusnäytön ylin optinen asteikko ei näytä mitään koska virta ei ole päällä















Vastaanotin päältä. Kelarumpu on aika massiivinen. submiatyyriputkia sisältävistä purkeista on osa asennettu vähän huolimattomasti



Osa etupään kytkentäkaaviota. Kelarummun viiden yksikön kytkentä selvinnee kaaviosta...



Tässä liitinpaneelissa on mm. virtalähteen liitin ja runsaasti UHF-liitintä muistuttavia (ainakin pienempi keskikontakti) liittimiä



Toinen takalevyn liitinpaneeleista



Keskellä kuvaa näkyy optisen taajuusosoituksen peili ja sen alapuolella lamppu



Aika erikoinen kiteiden asennustapa



Jotain kummaa töhnää on oikealla olevien kaapelien päissä - no se osoittautui kuitenkin vain pölyksi...





Tässä syyhyy jo meikälisen kynnet päästä laittamaan vastukset suoraan ja samaan linjaan....



Näiden äkkiä katsottuna kelapurkkien näköisten alumiinisuojusten sisällä ovat miatyyriputket komponentteineen - on se tässäkin asennettu purkit vinoon..



Tässä toinen edellisen kuvan purkeista alumiinisuojus poistettuna





Vähän "venäläisen näköinen" on tuo jousien asennus. Ihan toimiva sinänsä - länsimaisissa olisi käytetty ruuvien sijasta varta vasten tehtyjä tappeja



Kelarummun siirtomekanismi toimii jämäkästi ja voimakkaalla äänellä



Kelarummun toisen pään laakerointi. Siinä on käytetty suojaamatonta kuulalaakeria. Laakeripukin asennuksessa on oikein ohjaintapitkin



Kelarummun kontaktit



Kiertokytkin on asennettu vinoon, mutta onneksi siinä on "joustava" akselinjatkos



Täältä pilkistää vipukytkin jonka käyttö tulee vivulla etulevystä



Komponenttien sijoittelu on merkitty yksikön kanteen



Sama yksikkö sisältä. Ylä - ja alareunoissa subminiatyyriputket



Edellisen purtilon kytkentäkaavio