TÄSTÄ MINÄ MIELUITEN PAASAAN!

SEURAAVAT ASIAT OVAT SUUNNATUT DX-KUUNTELUSTA
JA RADIOTEKNIIKASTA KIINNOSTUNEILLE

-RAKENTELUOHJEITA JA MUUTA TEKNISTÄ LÖYTYY TÄÄLTÄ!
14.9.2011

DX-KUUNTELIJAT, RADIOAMATÖÖRIT JA MUUT ALAN HARRASTAJAT

Tavallisille kansalaisille on jotenkin mennyt perille radioamatööritoiminta.
Elikä henkilö, joka näprää enemmän kuin tavallinen radionkuuntelija laitteidensa parissa nimetään usein radioamatööriksi.
Sinänsähän ihan looginen ajatus !
Oikeaoppisesti kuitenkin radioamatööritoiminta on kuitenkin ihan omille taajuusalueille määrättyä radioliikenteen harjoittamista ja siihen liittyviä teknisiä ja muita asioita.

DX-kuuntelija sen sijaan on nimensäkin mukaan kuuntelija, joka kuuntelee kaukaisia radioasemia.
Siinä muodossa mitä minä harrastan DX-Kuuntelua - tai pikemminkin olen harrastanut ennen - kuuntelu kohdistuu yksinomaan yleisradioasemiin. Ja käytännössä asia on samoin valtaosalla Suomen DX-liiton jäsenistä.
Myönnän myös ihan mielelläni kuuntelevani radioamatöörien 80 metrin keskustelurinkuloita, joiden olemassaolosta taas toiset eivät lainkaan tunnu tykkäävän.
Ihmetystäni sinänsä herättää se, että millä tavalla suurinpiirtein yhdellä SSB-taajuudella tapahtuva pääasiassa eläkeikäisten keskustelu ketään voisi haitata.

Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut piraattiasemien, radiopuhelimien tai poliisin kuuntelu.
Niistä kun ei ole itselleni mitään iloa saati sitten hyötyä.
Joskus oikein ottaa nuppiin, kun asiantuntematon kylävieras heti ensimmäiseksi kysyy liikennevastaanottimen nähtyään, että kuuluuko sillä poliisi ? Siihen kun sitten kertoo, ettei ko. laitteella pääse edes likikään poliisien taajuuksia, niin vieras pitää meikäläistä surkean laitteen omistajana !
Semmoista se on tässä maailmassa.

Suvussani on radioharrastusta ollut jo ennen elektroniputken keksimistä.
Allaolevassa valokuvassa joka on otettu tsaarivallan aikoina antennitalkoista seisoo isoisäni Arvo Leppänen rehvakkaasti viidentenä vasemmalta.
Joutuivat entisinä aikoina myös rakentamaan talon antennin alle, että saivat dipolin tarpeeksi korkealle!



VÄHÄN KRITIIKKIÄ RADIOHARRASTAJIEN NÄKEMYKSISTÄ JA TOIMINNASTA

Olen ollut Suomen DX-liiton jäsen vuodesta 1970 alkaen, SRAL:issa olin jäsenenä syksystä 1998 syksyyn 2011 ja taas toisaalta seurannut radioamatööritoimintaa aina välillä "sivusta" useammankin elektroniikkaa harrastavan hamituttavan suhteen likipitäen saman ajan kuin olen ollut DX-kuuntelijana.
Järjestötoiminnassa olen ollut jäsenenä - joskaan en viimevuosina kovin aktiivisena - myös
Radioamatööritekniikan seurassa (RATS) (ja Artjärven viestiteknillisessä yhdistyksessä vuoteen 2011).
Liityin v. 2008 lisäksi ARRL:ään (American Radio Relay League) Tänä aikana on kertynyt kokemuksia näiden harrasteiden eroavaisuudesta toisistaan koko joukko.

Ilmeisesti olen sen verran kunnostautunut näissä harrastuksissa, että harrastajajärjestöt ovat myöntäneet minulle muutaman kunnianosoituksenkin.

Vuonna 1999 lahjoitti Suomen DX-liitto ry minulle viirin





Ja vuonna 2001 Radioamatööritekniikan seura ry. (RATS) Säätäjä - ässä 2001 palkinnon eli miehekkään kokoisen 2" (50 mm) kiintoavaimen.





2003 myönsi Haminan Radioamatöörit ry. OH5AD minulle seuraavan awardin - tosin siihen vaikutti luonnollinen ikääntyminen...



No palataan tähän eri harrasteitten vertailuun.... vaikka tiedä häntä tarvitsisiko - mutta tehdään niin kuitenkin.

DX-kuuntelijat harrastavat varsinaista laitetekniikkaa ja rakentelua varsin vähän.
Varsin monet DX-kuuntelijat ovat myös ns. ohjelmakuuntelijoita, joita ei kiinnosta esim. QSL:en keruu vaan hyvin ja hyvällä äänenlaadulla kuuluvat asemat.
Varsinaisia asemanmetsästäjiä yhdistää radioamatööreihin oikeastaan vain väline - eli että käytetään radiota - ja että kelit vaihtelevat.
Kuuntelun kohde on kuitenkin yleisradioasemissa ja ero siten esim. tyypillisiin kuuntelija-amatööreihin on oleellinen.

Vuosikymmenien mittaan olen aina ihmetellyt, miksi hyvin useat radioamatöörit olettavat DX-kuuntelun olevan ilman muuta joku välivaihe amatööritoimintaan siirtymiselle.
Tietysti se voi niin monillekin olla. Kuitenkin tuttavapiirissäni on lukuisa joukko ihmisiä jotka ovat harrastaneet vuosikymmeniä pelkkää DX-kuuntelua haluamatta mitenkään "siirtyä" myöhemmin amatööreiksi.
Saatuani 1998 teknillisen luokan radioamatöörin pätevyystodistuksen ei tarkoitukseni missään tapauksessa ollut siirtyä pelkästään radioamatööripuolelle vaan harrastaa kumpaakin radioharrastetta kulloisenkin "tarpeen" mukaan.
Toisaalta tunnen monia radioamatöörejä, jotka ovat pitkällisen radioamatööritoiminnan jälkeen sen rinnalla aloittaneet DX-kuuntelun tai aktivoituneet siinä.

Koska nämä harrasteet ovat luonteeltaan täysin erilaisia - siis kaksisuuntainen henkilökohtainen radiokommunikointi tai yleisradioasemien kuuntelu niin ei mielestäni ole mitään järkisyytäkään pitää toista näistä lajeista sen paremmin parempana kuin toista kuin myöskään, että toinen johtaa siirtymiseen toisen harrasteen pariin.

DX-kuuntelijoilla on usein - kylläkin yleensä kaiketikin leikkimielisesti - tapana vastata olevansa "ammattilainen" jos joku kysyy oletko radioamatööri.
Toivottavasti kukaan ei tästä ole ottanut nokkiinsa - koska harrastajana useat DX-kuuntelijat ovat kylläkin enemmän "amatöörejä" kuin monet radioamatöörit - jos harrasteen teknilliseen puoleen, laitteisiin yms. paneutumista pidetään mittapuuna.
Tietysti on olemassa myös pieni joukko DX-kuuntelijoita, jotka harrastavat hommaa niin aktiivisesti, että sitä voi pitää lähes "päätyönä".

Taas tyypillisen (vanhemman polven) aktiivin keskiaaltokuuntelijan harraste on niin kaukana radioamatööritoiminnasta, ettei se todennäköisesti ole millään tavoin ponnahduslauta toiseen radioharrasteeseen. Mutta tietysti muista syistä voi tämmöinen DX-kuuntelija olla myös kiinnostunut radioamatööriharrasteesta.

Joillakin radioamatööreillä on valitettavan usein ollut tapana arvostella muita radioharrastajia siitä, että muut eivät viitsi opetella sähkötystä - ja siis jos viitsisivät niin ryhtyisivät radioamatööreiksi.
Joidenkin kaukoyhteyksia yms. kokeilevien LA-harrastajien suhteen tämä saattaakin pitää paikkansa.
Tämäntapainen lälläriliikennehän onkin täysin radioamatööriliikenteen kaltaista lukuunottamatta sitä, ettei liikennekurista liene tietoa ja laitteiden määräystenmukaisuuden suhteen on varmasti vähän niin ja näin.
Liikennekuri LA-puolella ei kyllä näytä olevan nimeksikään siihen verrattuna mitä vielä muistan 1970-luvulla olleen kun laitteetkin vaativat käyttöluvan anomisen.
Ainakin 1990 - luvulla kun jonkin verran LA-kanavia kuuntelin niin havaitsin "navanalustyylistä" kielenkäyttöä niillä kanavilla millä itse halusin kommunikoida.
Valitettavasti on myös keskustelu nykyisin 80m amatöörialueella välillä tällä tasolla.

Muutenkin olen joskus pitkistä jutusteluista toisten harrastajien kanssa kiinnostunut myös radion välityksellä - se näkyy itsellä valitettavasti usein myös puhelinlaskusta.
Toisaalta kiinnostukseni on jostain syystä aina kohdistunut taajuusalueen matalimmille osille - mikä käytännössä ei enää onneksi vaadi sähkötystaitoa radioamatööripuolella.
Jos alimmat amatööribandit olisivat olleet aiemmin sallittuja teknisen luokan amatööreille niin olisin yrittänyt ehkä läpäistä kokeen jo kolmekymmentä vuotta aiemmin !

Kuulun siihen ryhmään joka - huom! - ei halua opetella sähkötystä koska en koe sitä omassa harrastuksessani tarpeelliseksi. Koska en yleensäkään ole kiinnostunut muuta kuin juttelemisesta enkä tuosta radioamatööriyhteyksille tyypillisestä lyhyiden kusojen pidosta jolla halutaan mahdollisimman paljon yhteyksiä tehokkaasti niin SSB:n ja FM:n käyttö riittää mainiosti.

Koska kuitenkin tekniikan harrastajien joukko on DX-kuuntelijoiden piirissä kovin pieni on kiinnostukseni radioamatööripuolelle alkoi 1990-luvulla lisääntyä.
Tämän johdosta vuosien jahkailun jälkeen tuli sitten tuo amatöörilupakin hankittua.
Koska teknillinen luokka rajoitti aiemmin toiminnan korkeimmille taajuusalueille niin itselläni kaikesta huolimatta innostus virisi kovastikin vuosituhannen vaihteessa mm. radiopuhelinten modifiointiin amatöörialueille.
Sen verran uusi oli tämä alue, että hyvin moni asia oli perusteellisesti opeteltava ja sehän vain lisää mielenkiintoa - Icomien rx:ien modifiointi yms. kun oli jo vuodet kyllästyttänyt samankaltaisten operaatioiden tekemisen takia pikkuhiljaa. Kiinnostus on nykyisin suuntautunut vahvasti mittalaitepuolelle ja sillä alueella kyllä riittää virittelyä.

Radiopuolen rakenteluista ja modifioinneista innostus tuolla Mopperadiopuolella on minulla kuin yleisestikin laskenut - ilmeisesti kaikilla halukkailla on jo oma Moppe.
Radioamatööripuolella olen kymmenen vuoden jälkeen huomannut, että kiinnostus on edelleen laitetekniikassa.
Suorastaan näyttää siltä, että kusojen pito ei juuri kiinnosta ja toimintani on radioamatööreipuolella rakentelun lisäksi kerhotoimintaa kuten aktiivinen osallistuminen erilaisiin kerhomme OH5AD yleisötilaisuuksien yms. järjestelyihin.

Kusoja on pääasiassa tullu pidettyä 2 metrillä, jokunen sentään 80:lläkin.
Kiinnostuksen kohteena kilpailutoiminta ei minulle ole mitenkään läheinen sen paremmin DX-kuuntelussa kuin radioamatööritoiminnassakaan.
Tosin DX-harrastukseni alkuaikoina tuli joidenkin kaverien kesken vähän kilpailtua QSL:en määrässä.
Käyttäytymiseni kilpailutoiminnan suhteen on muutenkin ihmiselle ja muillekin eläinlajeille normaalista poikkeava - en nimittäin seuraa edes telkkarista minkäänlaisia kilpailuja enkä halua mihinkään kilpailuun edes osallistua.

Kilpailu itseni kanssa esimerkiksi laiterakentelun suhteen on ok. eli vanhasta haluan kyllä saada tehtyä entistä paremman.
Hyvänä puolena radioamatööritoiminnassa on edelleenkin sen selvästi teknisempi luonne DX-kuunteluun verrattuna - jos ajattelen asiaa puhtaasti omasta harrastusnäkökulmastani.
Valitettavasti omatoiminen rakentelu on kyllä kovasti vähenemään päin myös radioamatööripuolella.

OMISTA DX-KUUNTELUISTA SEKÄ HARRASTEESEEN LIITTYVÄSTÄ RAKENTELUSTA

Radioharrastuksen ei-teknisellä puolella pääsuuntaus on minulla aina ollut DX-kuuntelussa. Toki olen käyttänyt myös LA-puhelimia - tosin paria satunnaista yhteyttä lukuunottamatta niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen - siis radiopuhelimena !
Tässä tarkoituksessa kännykät korvaavat mielestäni nykyisin täysin LA-puhelimet, joilla yhteyksien saaminen lähellekin on usein ongelmallista ja italialais QRM:n peittämää.
Itse kuuntelu on muuttunut jo kauan sitten radiolaitteiden rakentamiseksi ja -paranteluksi.
Viimeiset käytännön mainittavat DX-kuuntelulliset ajat ovat jossain 80-luvun alussa.
Jonkinmoinen läjä QSL:iäkin on noilta ajoilta kertynyt kiinnostukseni kohteiden ollessa pääasiassa Iberian ja Etelä-Amerikan asemissa.
Keskimäärin ovat DX-kuuntelijat paljon vähemmässä määrin itse laitetekniikan harrastajia kuin radioamatöörit. .

Muun muassa "teknisistä syistä" vuodet ovat tuoneet tullessaan minulle koko joukon radioamatöörituttavia.
Viehätystä minulla on ollut ja on edelleen esimerkiksi taajuus- ja aikamerkkistandardeihin ja radiosuunnistukseen liittyvissä asemissa.
DX-kuuntelun viehätys loppujen lopuksi on minun kohdaltani itse ohjelmien sisältö, useimmiten musiikki vaikkakin olen lukenut itseni ns.asemanmetsästäjätyypiksi..

Liittyttyäni aivan 70-luvun alussa Suomen DX-liiton jäseneksi olin varsin pitkään kiinnostunut itse kuuntelusta kuitenkin koko ajan rakentaen joitain laitteita tai modifioiden vanhoja.
Toimintani niin työelämässä kuin harrasteessa alkoi saada tultaessa 80-luvulle entistä enemmän elektroniikkapainotteista sisältöä.
Niissä työhommissa pääpaino oli silloin uusinta uutta edustavien CNC-työstökoneiden remonteissa.



Yläolevassa ryhmäkuvassa Vammaskosken tehtaalta on kolleegani Jussi Ahola neljäntenä ja minä kolmantena oikealta keskirivissä.

Eräänä alueena harrastepuolella oli myös tutustuminen studiotekniikkaan ja nimenomaan siihen, että laitteet rakennettiin itse.
Myös moniraitanauhuri ja miksauspöytä!
Aholan Jussin taisin saada innostumaan myös radioamatööriksi - hänen kutsunsa on OH1FAG.

Radiomaailma-lehden edeltäjässä DX-kuuntelijassa julkaistiin noina aikoina mm. joitain kirjoittamiani taajuusalaskimia koskevia artikkeleja ja rakenteluohjeita.



Laskimet olivat silloin IN - tämänpäivän vastaanottimen omistava nuori radioharrastaja ei ehkä edes tiedä mikä sellainen on ja kuinka suuri tarve niillä aikoinaan oli DX-kuuntelun harrastajille.
Tai kidekalibraattoreilla vuosikymmen, pari aiemmin.En ole silloin sen paremmin kuin nykyäänkään ollut varsinainen digitaalitekniikan ystävä muuta kuin pakollisesta tarpeesta. Suuntaukseni on tietty vähän "kalkkismainen"ja mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä vähemmän meitä "analogiaharrastajia" on.
Tältä pohjalta voivat minut tuntevat ymmärtää kiinnostukseni vanhoihin Racaleihin - joista tosin olen pikkuhiljaa hennonnut luopua.



Luopumisen syy on se, että 1990-luvulla alkoi löytyä laitteita jotka pystyivät harrastelijankin hintaluokissa parempiin suoritusarvoihin kuin 50-60 lukujen ammattilaitteet.

VÄHÄN NÄKEMYKSIÄNI ELEKTRONIIKKAHARRASTAMISEN VAIKEUDESTA

Radiotekniikan harrastamisen kannalta niin tänä päivänä kuin jo aloittaessani ensimmäiset tekniset kokeilut on ollut pääasiallisena tietolähteenä radioamatöörien kirjallisuus.
Nykyään yleensäkin on perinteisesti ajatellen elektroniikan harrastaminen varsin vaikeaa niin tiedon kuin komponenttienkin suhteen. Suuntaus on vahvasti muuttunut "valmiin tavaran" kaupitteluun ja varsinaisia rakenteluohjeita ei ole esim. alan lehdissä kuten menneinä vuosina. Toisaalta taas kuitenkin Internet onkin muodostanut merkittävän kanavan tämänkaltaisen tiedon levittämisessä ja pystyy paljon enempään kuin mitkään lehdet koskaan ja myös tavaran ostaminen ulkomailta on muodostunut suorastaan lapsellisen helpoksi verrattuna takavuosiin.

Esimerkiksi tietokonepuolella on "rakentelu" muodostunut mielestäni sanan irvikuvaksi eli valmiiden palikoiden yhdistelemiseksi ohjeiden mukaan. Kun hommassa ei edes tarvita juotinta tai sen käyttötaitoa ei senkaltaisella harrasteella ole mitään tekemistä varsinaisen laiterakentamisen kanssa.

Lisäksi en ole löytänyt yhtään mieleistäni tietokonelehteä. Kotimaisista lehdistä Mikrobitti on suunnattu pääsääntöisesti enemmistön eli pelikoneen käyttäjän tarpeisiin. Rakenteluohjeet ovat edelläkuvaamieni kaltaisia ja niitäkin täytyy toistaa monisivuisina versioina vuodesta vuoteen. Lehden kysymyspalstoilla esitetään kysymyksiä, joihin paljon nopeammin kuka tahansa löytäisi vastauksen Internetistä, kirjastosta jne.
Muut kotimaiset lehdet ovat sitten tavanomaisia- mielestäni enemmän "konttori-ihmisille" suunnattuja - Prosessorin sisällön taas muodostuessa teollisuusautomaatiosta ja kännykkäteknologiasta.
Ne muutamat rakenteluohjeet, joita Prosessoristakin löytyy pohjautuvat Elektorin juttuihin ja vaativat usein osien hankinnan ulkomailta.
Mistä ihmeestä aikoinaan saatin elektroniikkalehtiin myös kotimaisten kirjoittajien rakentelujuttuja? Useimpia tämän alan suhteellisen suurilevikkisiä lehtiä vaivaa mielestäni sama ilmiö kuin monia muidenkin alojen aikakauslehtiä. Eli asioiden liian pintapuolinen käsittely. Jos haluaa jostain jotain tarkempaa tietoa niin sitä on hakemalla haettava eikä se usein sittenkään löydy.
Kaipaamieni riittävän perusteellisten artikkelien teko ei tietenkään sovi isolle ryhmälle tehtävien lehtien toimituspolitiikkaan. Tässä voi Internet muodostaa todella hyvän kanavan.

Elektroniikka-alan lehtiä vaivaa se kumma ilmiö, että tuntuu usein siltä kuin maailmassa ei olisi enää muuta kuin tietokoneet ja kännykät. Asia on tietysti jossain määrin anteeksiannettava johtuen mainittujen alojen mahtavista myyntivoluumeista.

Elektroniikkarakentelun edellytyksenä on enemmän tai vähemmän valmiiden rakenteluohjeiden olemassaolo. Näitä rupeaa nykyisin löytymään aika hyvin Internetistä - vielä kymmenen vuotta sitten tilanne oli toinen.
Ongelmallisempaa netin suhteen onkin usein miten sen tarjolla olevan tiedon sitten löytää.

Koska ei ole tuolla kirjallisella puolella kotimaan kielellä ainakaan odotettavissa käännettä parempaan suuntaan niin minä yritän näillä sivuillani kuin monet muutkin omilla sivuillaan korjata niitä puutteita, joita rakenteluohjeiden yms. tarjonnassa tänä päivänä on.
Minulla on nimenomaan pyrkimys esittää asiat suomenkielisinä - kielellä jota jotensakin osaan ja vaikka suurin osa suomalaisista aktiiveista tekniikkaihmisistä tekevätkin sivunsa englanniksi.
Olen törmännyt siihen, että varsinkin vanhemman polven harrastajat lukevat paljon mieluummin artikkeleja omalla äidinkielellään.

Myös ammattilaisilla ovat laitteiden huolto-ja korjaustyöt menneet siihen suuntaan, että homma on pelkkää "palikanvaihtoa". Se muuten pidemmällä tähtäimellä vähentää ihmisten ammattitaitoa ja tajua laitteiden syvällisemmästä toiminnasta koska remontit tehdään entistä enemmän automaattisia mittaussysteemejä hyväksi käyttäen.

Toisaalta voidaan sanoa nykypäivän aina vaan nopeutuvan tekniikan uusiutumisvauhdin auttavan harrastajaa saamaan lähes ilmaiseksi laatuluokan komponentteja omiin projekteihin.



Muistoissa on 60-luvulta ongelmat löytää tavallinen verkkomuuntaja ensimmäiseen virtalähteeseeni- nykyään vastaavia on kaikki paikat väärällään.
Tässä yhteydessä on todettava, että teknisen kiinostukseni kohteena tietokone on ainoastaan välineenä, jota voi hyödyntää joissain tehtävissä.
Radiotekniikan tai muun elektroniikan harrastajan apuna tietokone on oivallinen esimerkiksi erilaisten piirros-ja piirilevysuunnittelu sekä laskentaohjelmien takia.
Myös niin erilaiset radiolaitteiden toimintojen ohjausohjelmat kuin erilaisten hyötyliikennemuotojen vastaanotto-ohjelmat ovat käteviä ja mielenkiintoisia.
Internetin kautta voi imuroida tarpeisiinsa niin komponenttivalmistajien datalehtiä kuin muutakin alan tietoa tarvitsematta hankkia hyllymetreittäin painettua kirjallisuutta, jossa on usein käyttäjän kannalta tarpeetonta tietoa pääosa.



Ylläolevassa kuvassa ARM eli Arto Mujunen ja IJL pelaavat ns.QSL-korttia. Joku on sanonut käsissä näkyvän väärän jaon seurauksena ylimääräisiäkin QSL:iä.

Suurena haaveena on tehdä joskus "ihannevastaanotin" 10kHz-30 MHz alueelle.
Mielestäni "parasta" ei ole vielä tehty. Eikä tietysti koskaan tulla tekemäänkään. Laitteet ovat aina enemmän tai vähemmän kompromisseja.



....Silti ylläolevan läjän huolisin( Harris R2368)

Valmiiden harrastelaitteiden yksi tärkeimpiä rajoittavia tekijöitä on hinta, ammattilaitteiden se, ettei niistä tietääkseni yhtään ole optimoitu nimenomaan AM-modella lähettävien kaukoasemien DX-kuunteluun. Nähdäkseni jokainen desibelin osa niin dynamiikassa, kohinassa, kuin herkkydessä tai välitaajuuskäyrän muotosuhteen lähentyminen 1:1:tä voi auttaa saamaaan selvää jonkin huonosti kuuluvan aseman identifioimisessa verrattuna toiseen jossa jokin näistä tekijöistä on huonompi. Lisäksi löytyy koko joukko erilaisia mahdollisuuksia parantaa vastaanottoa oli sitten kyse paikallisista häiriöista tai muiden radioasemien aiheuttamista.
Yhtenä hyvänä esimerkkinä voi jokainen enemmän asemien metsästystä harjoittanutkuuntelija tutkia saatavilla olevien kovankin luokan laitteiden välitaajuuskaistaleveyksiä ja niiden sopivuutta omien kokemusten perusteella.
Yleensä on löydettävissä hyviä suotimia SSB käyttöön radioamatööritarkoituksissa ja sitten surkean leveitä AM-filttereitä.
Itse en ainakaan koskaan ole DX-kuuntelutarkoituksessa kaivannut juurikaanyli 3 kHz kaistanleveyksiä. Tosin digitaalinen signaalinkäsittely on pikkuhiljaa tuomassa vaihtoehtoja näihinkin tarpeisiin.



Tässä kuvassa on vähäsen erilaisia mittausvärkkejä vuodelta 1997 ja mm. remontissa oleva Racal yms. roinaa. Kaikki kuvan laitteista on nyttemmin vaihdettu modernimpiin.


TAKAISIN PÄÄSIVULLE !