REE-ÄKS-KUUNTELIJA MUISTELEE


Niille, jotka eivät ymmärrä mistä on kysymys seuraa tässä lyhyt alustus.
Sitä kun ihminen on kotoisin seudulta, jossa ei tunneta ruotsinkielisten ja muitten ulkomaaneläjien käyttämiä vaikeita kirjaimia kuten ree,pehmeä pee ja kee.
Niin ei sitä meilläpäin kukaan olisi osannut tämän jalon harrasteen niinkutsuttua kirjakielistä nimeä lausua englanninkielisestä tulevasta "dii-eks"-kuuntelusta puhumattakaan. Hyvä, että sen verran koulussa opin, että osaan ne kirjaimet kirjoittaa. Niin se kirjainten vaikeus vieläkin tuntuu, että vaimoa tuppaa naurattamaan silloin kun kiireellä johonkin lähdemme ja minä siihen yleensä, että " tarviiko sitä niin kauhealla härällä?".
Naurattaa se taas puolestaan minuakin kun savolaisperäinen vaimo ei joskus puolestaan "kehtaa menna hakkaamaan polttopuita". Ja minä siihen, että mikset?
Onhan sinulla vaatteet päällä jos naapuria ujostelet.
Muutenkin se kielellinen ero hankaloittaa joskus tuota pukeutumista ulos lähtiessä siinä asiassa kun etsitään käsineitä. Erimielisyyttä on ollut siitä onko kyseessä semmoinen erillisillä vai yhteisellä sormienpaikoilla varustettu väline kun puhutaan tumpuista, vanttuista, rukkasista, lapasista tai rasoista.
On se luojan lykky, ettei sukissa ole erillistä osaa jokaiselle varpaalle.

Niin se kuuntelu alkoi kai siitä kun yöaikaan kuuntelin perhosia kerätessäni ulkona mukana pitämästäni Fenno-matkaradiosta Radio Luxemburgia.
Se se oli meinikiä kun silloin joskus oli listoilla Steppenwolfin "Poorntupivail" niikuin se meilläpäin sanottiin. Piti se toosa laittaa oikein niin isolle voluumille, että akkunat helisi. Talviaikaan sitten yleensä noita perhosia - jos nyt jätetään tuo vastakkainen sukupuoli huomiotta - ei pahemmin liikkunut.
Siinä sitä kai sitten tuli väänneltyä radion virityshantaakia muille asemille.
Sen jälkeen se oli sitten menoa se. Olisinko Elektroniikkauutisista tai sen edeltäjästä Yleiselektroniikka-lehdestä löytänyt tiedon tästä "virallisemmasta" tavasta harrastaa. Ja sitten sitä ensimmäistä QSL:ää, joka muistaakseni oli BBC:ltä odoteltiin ihan hermot riekaleina.



Seuraavan kerran otti sitten saman firman asema vuosia myöhemmin päähän kun sen paikallisaseman BBC Radio Londonin edustaja ilmoitti jättävänsä verifioimatta raporttini koska siinä oli mainittu yksityiskohdissa väärä FM-taajuus.
Ja piru vie se oli pelkkä kirjoituskoneen lyöntivirhe muuten julmetun hyvässä raportissa. Ja niin päätin olla raportoimatta uudelleen. Tyhmä asema. -tana.

Tämmöisistä vastoinkäymisistäköhän se sitten johtui, että siirryin pikkuhiljaa vain teknisen puolen harrastamiseen. Komponentit kun eivät turhia vinoile.
Ellei sitten niihin syötä liikaa sähköä tai kytke väärinpäin.
Tosin kyllä heitin yhden putkitoosan seinään kun sain sen anodijännitteestä julmetun tällin sitä korjatessani. Tässä suhteessa on pienijännitteisistä transistorilaitteista etua. Ei tipu meinaten seiniltä rappaukset ellei toosaa sitten liikaa muuten huudata.

Niin siitä ree-äks-kuuntelusta vielä. Meillä ei nykyisin kuuntele siinä mielessä kaukaisia asemia muut kuin koira. Se kuuntelee tuolla keskustassa viidentoista kilometrin ajomatkan päässä olevaa asemaa. Meinaan paloasemaa.
Joka keskiviikko kymmentä yli kaksitoista se toistaa ulvomalla sen sireenin äänen.
Se on oikein hyvä se, koska jonkin ydinkatastrofin sattuessa se kuuluisi muuten liian heikosti, jotta meidän kyläläiset ymmärtäisivät mennä perunakellareihinsa suojaan. Kuuntelee se koira muutenkin noita LF-alueita kun sillä on niin pirun hyvä kuulo ja käyttää kettinkiään ja juoksulankaa antennina.