ELEKTRONISIA KIELIKUVIA JA MUUTAKIN VÄHÄN SINNEPÄIN


Ajattelin kirjoitella puutaheinää vähäsen silmiini ja korviini pistävistä kielellisistä
aiheista, jotka jossain tapauksessa jopa sivuavat elektroniikkaa.
Alan tämän aiheen transistorista. Se on se vehje, jonka monikin lienee nähnyt lehdissä
ja kirjoissa törröttämässä epämääräisiin suuntiin jostain viilapenkistä vuonna 1948
otetussa valokuvassa.
Kun olin pentu ja aloittelin varovaisesti harrastamaan tätä jaloa alaa sai kyseinen
kapine lempinimen "transsu". Siitä ei siihenaikaan ollut ongelmia, koska pienessä
maalaispitäjässä ei tiedetty sitäkään vielä mikä on lesbo. Homosta saatettiin vähän
tietää sillä tavalla, että jos joku koulukaveri otti päähän niin joku fiksumpi saattoi
sanoa sitä homoksi.


Sittemmin sai kyseinen puolijohdekapine sopivimpia lempinimiä kuten "trankku" ja "kivi".
Elektrolyyttikondensaattoria kutsuivat harrastajat 60-luvulla "elkoksi" mutta
ammattimiehet "lyytiksi". Tästä erotti henkilön tason kun oli ostoksilla alan myymälässä.

Olikohan se nyt Hannu Miettisen kirja nimeltään "kytke ja kokeile", joka sai alan
harrastajien suussa kokemusperäisen nimen "Polta ja Paukuta".
Samaa nimeä käytti joko Elektroniikkauutiset tai sen edeltäjä Yleiselektroniikka-niminen
lehti huumoripitoisen palstansa otsikkona.
Harrastajille on ollut aina julmetun tärkeää saada ostoksistaan paljon alennusta hinnasta.
Se ikäänkuin nostaa parempaan kastiin, miltei tukkuostajan asemaan, jos tulee paljon
prosentteja. Kaverini kanssa onnistuimme aikoinaan 70-luvun alussa tässä jutussa
perusteellisen hyvin. Ostimme nimittäin aina kerran kuussa maksettavaan laskuun osia,
joista useimmiten laskettiin sitten heti alennus ja kirjattiin syntilistaan.
Kun sitten maksupäivänä kysyi myyjä, joka usein oli eri henkilö kuin joka oli viimeksi
komponentteja pussittanut, että oliko alennus jo laskettu. Niin mehän sitten olimme
muistavinamme, ettei kai sitä vielä ollut. Ja niin tuli alennusta kerrakseen.
Siis on syytä muistaa, että tämä menee huonomuistisuuden tiliin....

Huvittavia nimityksiä eri osille löytää usein erilaisista firmojen luetteloista.
Yleensä elektronniikka-alan tunnettujen nimien luettelot noudattavat vakiintuneita
"virallisia" nimityksiä. Taas jos joku liike sattumalta myy elektroniikan tai muun
semmoisen alueen tavaraa, joka ei ole sille pääala , on mahdollisuudet hyviin
sanallisiin löytöihin olemassa.
Tosin viljeli Bebek esimerkiksi d-liittimelle vuosikymmenen "Canon-liitin"nimeä
tietämättä ilmeisesti siitä, että sen nimen alkuperä tuli "ITT-Cannonista", eikä
japanilaisesta "yksiännäisestä" firmasta.

Autotarvikkeisiin tottuneille firmoille on yleensä kytkin voimansiirtoon liittyvä osa.
Kun on kyse sähköstä, niin sen nimistä osaa ei löydy, katkaisijoita kylläkin.
Aikoinaan yritin eräältä viisaammalta udella, että minkä takia kytkin on oikeampi
nimi tälle yleiselle sähköosalle kuin katkaisin tai katkaisija.
Jonkun aikaa mietittyään hän sanoi, että kyllä kai on loppujenlopuksi tärkeämpää
saada vaikkapa valot syttymään kuin sammumaan. Kai se niin on.
Onhan niitä sitten toki semmoisia värkkejä vaikkapa sähkönjakelutekniikassa, jolle
katkaisija-nimi sopii paremmin ja sitä "virallisesti" käytetäänkin.

Aiemmin mainitsemistani autotarvikeliikkeistä tulee mieleeni uusimmassa Bilteman
luettelossa ollut minulle uusi nimitys "juotekorva". Tässä luettelossa on kylläkin
jo runsaasti sähköisiäkin kytkimiä.

Jossain vaiheessa 70-lukua yritettiin uusia kovasti elektroniikkasanastoa.
Tässä ei kuitenkaan onneksi täysin onnistuttu, koska vielä kuulee puhuttavan
kelasta, kondensaattorista ja vastuksesta.
Erilaista "toreista" on tosin vakiokäyttöön jäänyt vähän ornitologiaan viittaava
varistori.

Yksi elektroniikkaa sisällään pitävä laite - videonauhuri - on siitä kummallinen,
että sen ilmestyttyä monikkomuotoisten stereoiden jälkeen markkinoille se sai
nimekseen "videot". Kumma kun eivät ihmiset tavallisia vanhoja mankkojaan sitten
monikkoon laittaneet. Kahdella korvalla ne niitäkin useimmat kuuntelevat.

Viimeinen meikäläistä päähän ottanut kansainvälinen lyhenne tulee noista
äänentoistolaitteista mieleen.
Kun nimittäin puhutaan näistä äänentallevälineistä niin tämän CD-levyn myyntinimikkeenä
on CD. Ja se tulee sanasta "compact disc". Sitten taas tuon normaalin äänikasetin
myyntilyhenne on "MC", joka tulee sanasta "music cassette".
Kun kumminkin sen kapistuksen alkuperäinen nimi on "compact cassette", niin miksei
piruvie siitä voi käyttää lyhennettä "CC". Vai sotkevatko jotkut tyhmät amerikkalaiset
sen sitten moottorien iskutilavuuksiin, vai.
On se semmosta.