SIANHÄNTÄKOUKKU


Aikoinani työskentelin pienessä sähköliikkeessä asentajana. Tuntihommia tehdessämme teimme työmaalla listan käytetyistä tarvikkeista laskutusta varten.
Siinä sitten syntyi erimielisyyksiä firman konttorissa kun tarvikelistaan olin kirjoittanut että saparokoukku. Konttorin ihminen sanoi, että tuo olisi oikealta nimeltään sianhäntäkoukku eikä mikään saparokoukku.
Kaupunkilaiset eivät tietysti tiedä mikä tämmmöinen koukku on joten se kuvassa näytettäköön.



Samoin ei käynyt nimi puuruuvi vaan konttorin ihminen oli sitä mieltä, että se oli puukierre.
Sitä voi sitten lukija itse miettiä mikä on oikea nimi esimerkiksi tässä viimeksi mainitussa. Oikeastaan sehän on ruuvi jossa on puuhun tarkoitettu kierre - vaikka puuruuviksi kai noita useimmiten vieläkin kutsutaan - pelkkä nimi puukierre taas ei kerro, että kyseessä on edes ruuvi.



Siinä on sitten se pirulainen - vanhan ajan puuruuvi. Vaikka vanhat ajat ovat monen mielestä olleet hyviä ja jossain asioissa näin ovat oikeastikin olleet - niin ei puuruuveissa.

Näillä uppokantaisilla uraruuveilla isännät olivat omatoimisissa sähköasennuksissaan vääntäneet kiinni seinään pistorasioittensa posliiniset pohjaosat. Jos ei sopimaton uppomallisen ruuvin kartiomainen kanta ollut hajottanut posliiniosaa halki niin ainakin tuo olemattoman matala urakanta oli sorvattu vääränlaisella meisselillä semmoiseksi, että pistorasia oli helpompi irrottaa seinästä sorkkaraudalla.

Senverran on kehitystä saatu aikaan, että puuruuveissa on kierre kantaan saakka ja uraruuveista ollaan pikkuhiljaa päästy. Silti monet eivät vielä ole huomanneet, että kaupassa on muitakin kuin uppokantaruuveja. Näin on.

Lisää ihmeellisiä kertomuksia...