SIEMENS E311 LIIKENNEVASTAANOTIN


13.4.2012

Olin edellisen kerran päivittänyt tätä sivua joulukuussa 2000 jolloin minulla taisi olla vielä käytössä E311 vastaanotin. Niitä oli minulla useitakin yksilöitä
ja nyt tarjoutui tilaisuus hankkia jälleen sellainen. Luulin jossain vaiheessa, että en enää innostu putkilaitteista, mutta toisin kävi.

Hankin 31.3.2012 tämän vastaanotinyksilön josta tässä kerron runsaan kuvamäärän kera. Tyypilliseen tapaani keskityn joidenkin mielestä epäoleellisuuksiin kuten siistiin työhön...



Saksalaisia liikennevastaanotinmerkkejä on moniakin Siemensin lisäksi kuten Telefunken, Rohde & Schwarz ja laivakäytössä tunnettu Hagenuk, joista viimeksimainittua Thomson-konserni markkinoi tänäkin päivänä. Esiteltävä vastaanotin on 60-luvun loppupuolelta ja toteutettu pääosin putkitekniikalla. Putkivalikoima on sikäli erikoinen, että tyyppejä on vain kolme eli E88CC, EF93 ja ECH81. Saksalaisissa sota-ajan laitteissahan oli malleja, joissa oli ainoastaan yhtä putkityyppiä. Tämmöinen helpottaa huoltoa huomattavasti. Olisikohan tässäkin noudatettu vähän perinteitä?

Siemens E311-vastaanottimen taajuusalue on 1,5 - 30,1 MHz, joten siitä ei ole ilman konvertteria keskiaaltokuuntelijan käyttöön. Siemensillä on tätä vastaanotinta varten kylläkin LF-konvertteri, josta minulla ei ole kokemuksia.
Vastaanotin toimii käytössä siten, että toisesta nupista valitaan portaattomasti 100 kHz kaista, jonka ollessa kohdallaan syttyy merkkivalo. Varsinaisesta VFO:n nupista voidaan nyt valita taajuus tällä 100kHz alueella. Mekaanisen digitaalinäytön tarkkuus on hyvä ja se näyttää numeroina 1 kHz tarkkuudella - minkä lisäksi on vielä jakoviivat tarkempaan taajuuden määritykseen.
Taajuusalueen pätkiminen näin pieniin pätkiin hankaloittaa alueiden selaamista, mutta on toisaalta tarkimpia mitä olen tämän ajan mekaanisissa näytöissä tavannut.
Laitteen stabiilisuus on erinomainen ja erityisesti SSB-vastaanotto on hyvä. Mitään hurjia herkkyysarvoja laitteelle ei luvata - herkimmillään se on tietty CW:llä kapeimmalla kaistalla 0,3uV.

Vastaanottimen selektiivisyysarvot ovat kohtalaisen hyvät vaikkakin perustuvat LC-suotimiin. Tämä johtuu myös vastaanottimen viimeisen välitaajuuden alhaisuudesta (30 kHz). Laitteen toimintaperiaate on nähtävissä lohkokaaviosta , josta havaitaan, että putkitekniikalla tehtiin huomattavasti klassista Trioa mutkikkaampia laitteita - joskin kaikkineen R390A/URR ja varsinkin Rohde & Schwarz EK07 ovat tätä Siemensiäkin mutkikkaampia ja myös mekaniikaltaan. Minulla pitkään 90-luvulla olleen yksilön nykyinen omistaja on viritellyt laitteen hyvään kuntoon ja kertoo, että se on ominaisuuksiltaan hyvä varsinkin kohinattoman vastaanottonsa johdosta.

Vastaanottimesta on monia variaatioita ja eroja näkyy jo naamatauluissa mm. kaiuttimen alla olevien merkkilamppujen (kideuunit) määrissä.
Tässä esiteltävässä yksilössä ei ole mm. 1 kHz "raster oscillator" yksikköä. Vastaanotin on moneen aikakautensa liikennevastaanottimeen verrattuna jopa kevyt painaen vain 26 kg.

Kirjassa "Shortwave Receivers Past & Present" mainitaan E311a - versiota tehdyn 1959 - 1961 ja se lienee sitten ensimmäinen malli. Oma huoltomanuaalini mallista E311e on puolestaan päivätty syykuulla 1967. Edellä mainitun kirjan mukaan on E311a maksanut 15000 DM - ja uudemmat mallit sitten varmaankin enemmän...

Tässä esiteltävään yksilöön oli tehty joitain ihan tarpeellisia muutoksia. Järjetön ratkaisu E311 vastaanottimessa (kuten joissain muissakin Siemensin ko. ajan laitteissa) on kaikkien liitäntöjen sijoittelu etulevyyn ja vielä verkkojohdon tuominen etulevystä ulos. Katseltuani netistä kuvia mm. rannikkoradioasemien kalustuksesta huomasin, että usein oli verkkojohdon liitäntä laitteissa muutettu takaseinään. Tässä yksi esimerkki Schveningen Radion laitteistosta 1960-luvulta. Tässäkin yksilössä oli näin ja myös etulevyn antenniliitännän tilalle oli hyvin asiallisesti asennettu BNC-liitin takaseinään kiinnitettyyn levyyn kuten myös kaiutinlähdön kytkentärima.

Aloitan kuvallisen katsauksen jonka järjestyksessä, tekstityksessä ja määrissä tulee tapahtumaan muutoksia.









Tässä ja seuraavassa kuvassa vastaanotin yläpuolelta katsottuna





Vastaanottimen vasemman sivulevyn aukosta näkyy virtalähdeosa



E311 alta. Kirkkaan pellin alla sijaitsevat yläpuolen yksiköiden liittimet. Ylempänä keskellä on tilaa vielä jollekin yksikölle




Sitten sarja lähikuvia yläpuolelta katsottuna



Takaseinään lisätty antenni ja kaiutinliitäntä



Etuseinän antenniliitännän yhteyteen rakennettu suojaus. Alunperin tässä on tuo lamppu (jossa punainen hattu)



Pääasteikon rattaita



Kaiutin on aika pienikokoinen eli ei riitä hifi-toistoon



Yksi kideuuni. Koaksiaalikaapeleissa on mutkissa peltiset jäykisteet niin pysyvät kuosissaan



Etupään virityspiirejä



Tässä ja seuraavassa kuvassa on välijohdotuksen koaksiaaliliittimiä. Trimmeripotikoiden turhat säädöt on tässä vastaanottimessa estetty suojahatuilla joista yksi kuvassa oikealla











Kuvassa BFO:n kiteet (30 kHz välitaajuus)



Käyttöjännitteen valitsin




Kuva vasemmalta sivulta



On kyse jo sen verran uudemmasta laitteesta, että virtalähteestä löytyy TO-3-koteloinen tehokivi AUY27




Sitten näkymiä vastaanottimen alapuolelta



Verkkojohdon muutettu liitäntä ja verkkokytkin. Kaipaavat vähän kosketussuojausta



Rataskoneistoa näkyy myös alapuolelta



Tässä ja seuraavassa kuvassa yläpuolen yksiköiden moninapaliittimiä kun kirkas suojalevy on irroitettu



Siistiä johtojen niputusta, maadoitukset kytketty paksulla langalla




Vastaanottimen oikealta sivulta saa näkyviin yhden suojapellin poistolla bandikytkimen





Kytkimen kakut ovat keraamisia....



Ja välilevyt yms. hopeoituja...




Otin irti yhden pistoyksikön jotta nähtäisiin laitteen tekniikkaa paremmin



Pistoyksikkö on irroitettu paikoiltaan



Tässä yksikössä on mm. BFO



Pistoyksikön liitinpuoli



Tältä se näyttää sisältä



Yksikön toisen puolen piirilevyltä löytyy diodejakin....




Virtajohdon liitännän uudelleen asennus. Tämä piti tehdä senkin takia, että alkuperäinen muutettu johto oli liian lyhyt



Tässä alkuperäinen (modifioitu) asennus. Sininen teippi tulee poistumaan! Alkuperäisesä niputuksessa on kulutukselle alttiissa pohjaosassa käytetty myös
teipin "esiastetta" eli tekstiilistä "eristysnauhaa" vähän samaan malliin kuin autojen johtonipuissa on tehty.



Johdot irrotettuina



Uuden pitemmän johdon pää on kytketty nyt näin. Johdon pään suojauksena vedonpoiston alla vanhan DIN-liittimen muoviholkki. Johdot on nyt vedetty alapuolelta.
Kosketussuojaus puuttuu vielä virtakytkimen napojen päältä



Virtajohdon "alkuperäisreiän" tukkeeksi näyttäisi sopivan Elman nupin kansi. Näitä nuppeja on purettu romiksella laitteista satamäärin takavuosina...



Siihenhän se sopi kuin nenä päähän ja meni vielä tiukastikin



Tarpeettoman UHF-liittimen voi peittää vaikka tämmöisellä jostain militäärilaitteesta kotoisin olevalla liitinsuojuksella



Kuulokeliitin (oikealla keskellä) on nyt vaihdettu stereomalliin niin normaalit kuulokkeet toimivat myös molemmilla korvilla...