KIDEOSKILLAATTORIT JA TAAJUUSREFERENSSIT

YLEISTÄ ASIAA KIDEOSKILLAATTOREISTA,KIDEUUNEISTA JA MUISTA TAAJUUSREFERENSSEISTÄ - ERILAISIA TOTEUTUKSIA JA OMIA KOKEILUJA

6.4.2010

KIDEUUNIT JA LÄMPÖTILAKOMPENSOIDUT OSKILLAATTORIT
JA "VIRTUAALINEN KIDEUUNIMUSEO"


RUBIDIUMOSKILLAATTORIT

MITEN KALIBROIDAAN OMA REFERENSSI

JUOVATAAJUUSREFERENSSIT

GPS PERUSTEISET REFERERENSSIT

TAAJUUSSTANDARDIASEMAT

VASTAANOTTIMIEN JA TRANCEIVERIEN TAAJUUSNÄYTTÖJEN TARKISTAMINEN

KIRJALLISUUTTA JA LEHTIARTIKKELEJA AIHEESTA

PIENI ALUSTUS ELI MITÄ JA MIKSI?!?.....

Radioharrastukseni alkuaikoina oli yksinkertaiseen kideoskillaattoriin perustuva kalibraattori kova sana.
Sittemmin kiinostuin kovastikin erilaisista taajuuslaskinprojekteista, joista ensimmäisten vertailutaajuutena eli referenssinä toimi ihan samanlainen perusmallinen kideosku kuin noissa kalibraattoreissakin.
Eli tarkkuuden parantuminen liittyi lähinnä uskomiseen digitaalinäytön numeroihin ja sehän on sama kuin uskominen painettuun sanaan .......
Tuolla 80-luvun alussa rakensin muutamaan laskinmalliin jatkuvasäätöisellä lämpötilankontrolloinnilla varustetun uunin ja tarkkuus parani lukemissa taas oleellisesti.
Tässä vaiheessa viimeistään ongelmaksi alkoi muodostua itse perusoskillaattorin kalibrointi kohdalleen.

Vertailutaajuuslähteinä ammattipiireissä puhutaan primäärisistä - jotka ovat yleensä ns. atomikelloja sitten sekundäärisistä, jotka ovat tietyn tarkkuuden puitteissa primääreihin vaihelukittuja ja tertiäärisistä, jotka ovat hyvälaatuisia edellisen tason laitteilla kalibroituja kideoskillaattoreita.

Hinnaltaan primääriset laitteet ollessaan todella hyvälaatuisia ovat ilman muuta harrastajan kukkaron yläpuolella.
Mahdollisina keinoina hankkia itselleen hyvä taajuusreferenssi jää joko itse rakentaminen (sekundäärinen referenssi) tai sitten surplusmarkkinat, joilla viimeksimainituilla ei Suomessa liene pahemmin tarjontaa, mutta esim. USA:sta saattaa hyvinkin löytyä hyvätasoinen primäärikin taajuuslähde muutaman tuhannen taalan hintaan.



Tämä kasvihuonekäyttöön markkinoitu tuote ei kyllä varmaankaan sisällä cesium - atomikelloa vaikka teksti niin väittääkin - kannattaa olla siis varovainen atomikelloa ostaessa!!

Hyvän käsityksen erilaisista korkealaatuisista taajuuslähteistä esim. satelliittikäyttöön tai vaatimattomampiin tarpeisiin - kuten radioverkkojen tukiasemille yms. - saa Datum Inc.:n sivuilta.

Monet radioamatööri - ja muutkin elektroniikkaharrastajatuttavani ovat ihmetelleet kiinnostustani hertsiluokan (tai sen osien) tarkkuudella toimivan vertailutaajuuslähteen rakentamiseen.
Harrastelija kun kuulemma ei semmoista tarvitse!
Tietysti on tosiasia, ettei kovin suureen tarkkuuteen normaaleissa MF-HF-UHF-systeemeissä yleensä tarvitsekaan päästä.
Toisaalta kun käytössäni on mm. 9- ja 12 -numeroiset taajuuslaskimet yms. laitteita, niin olen ollut kovastikin kiinnostunut siitä, että esim. laskin näyttäisi todella myös oikein.
Tosiasiahan on, ettei sinänsä hyödytä mitään laitteen tarkkuus, jos ei ole tietoa sen referenssin oikeellisuudesta.
Ja kallista sekä hankalaa on rahdata laitteitaan johonkin kalibrointipalveluun säädettäviksi.
Ja toisekseen - miksei ihminen voi muutenkin olla kiinnostunut tarkan taajuuslähteen rakentamisesta tai omistamisesta.
Pyrkiväthän sitä toiset tieteen nimissä mahdollisimman likelle absoluuttista nollapistettäkin ilman, että tavallisten ihmisten mielestä siitä on mitään hyötyä.
Muutoinkin olen seitsenkymmenluvun "normaalin radioharrastajan" ajoista sen verran muuttunut, etten todellisuudessa tunne kovinkaan paljon kiinnostusta itse radioliikenteeseen vaan laitteiden rakenteluun ja virittelyyn.
Joten olemattoman heikkojen asemien signaalin selville saamisen sijasta voinen ihan hyvällä omallatunnolla katsella skooppiputkelta hertsin osien vaihe-eroja yms.
Internetistä tietoa etsiessäni olen törmännyt siihen "inhimilliseen piirteeseen", että materiaalia tarkan kellon rakentamiseksi on selvästi enemmän kuin taajuusreferenssin.
Itseäni ei oikeastaan tuo tarkka kellonaika taas lainkaan kiinnosta - ranteessani oleva 5 minuuttia kahdessa viikossa jätättävä 60-luvun automaattikello on kovasti riittänyt.

KIDEUUNIT JA LÄMPÖTILAKOMPENSOIDUT OSKILLAATTORIT



Kuvassa osa irtokideuunien kokoelmastani - oikella nyt pari rubidiumiakin.

Käytössäni oli vuosia 90 - luvulla enemmänkin "manuaalisesti" lukittava 1 MHz referenssi DCF77 standardi asemaan.
Laitteen kideuuni on sinänsä ihan hyvälaatuinen Racalin MA250 - dekadiohjaimessa käytetty yksikkö.
Erinäisistä standardiaseman signaaliin liittyvistä ongelmista johtuen kuitenkin aloin kiinnostua muistakin ratkaisuista.
Lisäksi tuli saatua käytännössä ilmaiseksi pari Radiosystemsin NMT-450 tukiaseman 10 MHz referenssiuunia, jotka edustavat edellämainittuja Racalin uuneja 25 vuotta uudempaa teknologiaa.

Seuraavassa kuvassa on tämmöinen referenssioskillaattorikortti uuneineen - "kamaa" on niissä enemmänkin.
Kortti käyttäytyy siten, että jos syöttää muutaman hertsin alueella 10MHz:stä olevan vertailutaajuuden sisään etulevyn liitännästä niin alkaa "lock-valo" vilkkua ja jää muutaman sekunnin kuluttua palamaan jatkuvasti lukituksen tapahduttua.
Jos nyt irrottaa referenssin liitännästä, jää viimeksi syötetty taajuuden arvo kuitenkin ohjaamaan kideuunin taajuusasetusta, jossa se sitten pysynee uunin speksien mukaisissa arvoissa.
Koska kortista minulla ei ole dokumentteja niin en ole kyseistä monikerroslevyä ryhtynyt sen tarkemmin analysoimaan.
Kortilta löytyy joka tapauksessa MC68HC11, Flash-piiri ym. ym. kertoen jonkintason "älykyydestä".



Tämän kortin kideuunin spesifikaatiot seuraavaksi:

Frequence stability:
- Vs op. temp. range(ref to +25°C) ±1 x 10-7
- Vs supply voltage ±5% (ref to +12V) ±1 x 10-8 /V
- Vs load (1 HCMOS to 2 HCMOS loads) 1 x 10-8
Long term aging:
- Per day: ±3 x 10-9
- Per month: ±3 x 10-8
- Per year: ±1,5 x 10-7
- Vs short term: ±1 x 10-10/s

Uunin ottama virta (käyttöjännite 12V) on lämmetessään 650 mA ja lämmittyään 150 mA. Lämpenemisaika on 5 min, mutta riittävä stabiilisuus saavutetaan n. 0,5 h käynnistyksestä.

RACALIN KIDEUUNEISTA

Racalin MA250-sarjan dekadiohjaimissa on käytetty kahta tyyppiä olevaa kideuunia elikä Racalin omaa mallia SA510 ja ulkoisesti samankaltaista Sulzer-merkkistä uunia. Mallista SA510 esitän sisäkuvan seuraavaksi. Laitteen huoltomanuaali kieltää uuniin kajoamisen muuta kuin tehtaalla, mutta pakko siihen kuitenkin oli puuttua, koska komponenttiarvojen muuttumisen takia en saanut tätä yksilöä virittymään ilman lisäkapasitanssia tasan 1 MHz:lle.



Racalin "termospulloon" rakennettu uuni on spekseiltään harrastuskäyttöön aivan erinomainen.

MA 250G:n huoltomanuaalista poimittuna muutama tekninen tieto tästä kideunista:

- Stabiilisuus (sisältäen vanhenemisen) 24 tunnin aikana, 30 vrk käytön jälkeen parempi kuin ±2 x 10-9.
- Stabiilisuus, laitteen ympäristön lämpötilan vaihdellessa ±25°C, verrattuna +25°C:een, on parempi kuin ±2 x 10-8.

Kummatkin näistä uunimalleista täyttävät yllämainitut speksit, mutta Sulzerin uunimallissa on termospullon sijasta polystyreeninen lämmöneriste.
Kumpaakin uunia on mahdollista säätää sekä ulkopuolisella potikalla että sisäisellä trimmerikondensaattorilla (johon pääsee käsiksi irroittamalla yksikön päädyssä olevan ruuvin).
Sisäkuva avatusta Sulzerin uunin sisuskaluista seuraavana. Tämä uunimalli on juottamalla suljettu, joten avaaminen "sivistyneesti" on vähän hankalampaa (johtimet irtovat uunin liitännän pistokkeesta helposti samalla kun kuorta sulattaa auki !) kuin mallissa SA510, jonka kuori on ruuveilla kiinnitetty.



Puolustusvoimilla on ollut käytössään myös Racalin tarkempiakin taajuusreferenssejä, kuten tyyppiä MA259 oleva 5 MHz taajuusstandardi.
Löysin Tikkakosken myymälästä tämän laitteen manuaalin, mutta itse laitteen oli joku muu ilmeisesti aiemmin ostanut.



Termospulloon rakennetusta uunista on tässä "militääritestin läpikäynyt" Oscilloquarzin kideuuni taajuudelle 4.96 MHz. Yksikkö oli romiksella saanut täydellisen ruttauskäsittelyn jolloin lasipullo oli särkynyt ja kuoret täysin kasassa, mutta silti sisuskalut toimivat. Työpöydällä vakiintui taajuus 4.960070 MHz:iin puolessa tunnissa ilman mitään säätöjä!

Monet modernimmat kideuunit ovat kooltaan huomattavasti esimerkiksi edelläesiteltyjä Racalin käyttämiä malleja pienempiä.


Yläpuolella olevassa kuvassa on avattuna El-kaman aikoinaan n. 7 euron hintainen STP 1881A - 26 MHz kideuuni, joka on kooltaan tulitikkuaskia pienempi ja tarkoitettu piirilevyasennukseen.
Tämän uunin käyttöjännite on 12V. Uunin pinnien kytkentä löytyy tästä.
Tämmöisissä hintaluokissa liikkuvia osia kannattaa harrastajankin käyttää rakenteluprojekteissaan mikäli taajuus on vain sopiva käyttötarkoitukseen.



Reilumman kokoinen Vectronin 5MHz uuni on mittauksissa osoittautunut erittäin hyvälaatuiseksi.

PUHELINKESKUSJÄRJESTELMIEN KIDEUUNIT

Edullisia kideuuneja ovat myös romutettaviksi tulleiden Nokian puhelinkeskusten (DX-200 tms.) kideuunit.



Tässä kuvassa on tämmöinen isokokoisempi Oscilloquarzin valmistama 16.384 MHz kideuuni tyyppiä 8656T , joka on varustettu sähköisen säädön lisäksi myös "meisselisäädöllä".



Vanhempaa Oscilloquarzin tuotantoa edustava uuni jonka ulostulotaajuus on 124 kHz.



Tämmöinen uuni on ollut vastaavasti Siemensin puhelinkeskuskortilla.
Rakenne ei ole niin suljettu kuin useimmissa nykyajan kideuuneissa - tähän saattaisi kukaties onnistua vaihtamaan kiteenkin, jos vain hankkii halutulle taajuudelle ja sopivalle lämpötilalle tarkoitetun kiteen.



Ylläolevasta kuvasta näkyy uunin sisärakenne. Lasikuorisen (HC6/U:n kokoisen) kiteen päältä on poistettu ohuesta pellistä tehty kiinnitin ja kidekotelon kansilevy sekä koko kotelon kansilevy. Taajuuden säätötrimmeri (lasikuorinen putkitrimmeri) näkyy kuvan yläosassa vasemmalla. Uunin lämpötilaksi on ilmoitettu 70°C ,oskillaattorin taajuus on tässä 4.096 MHz ja taajuudensäädöstäkin näkyy olevan ohjeita, kuten seuraava kuva osoittaa.



NMT-900 TUKIASEMIEN KIDEUUNIT

Romutettaviksi menevien NMT-900 verkon tukiasemista löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia kideuuniyksiköitä.



Kuvassa on Radiosystemsin vanhemman tukiasemallin RS920 - 10 MHz yksikkö avattuna. Uunissa ei ole tässä mallissa sähköistä säätöä vaan ruuvimeisselin reikä etulevyssä. Kussakin tukiasemassa on rinnakkain kaksi tälläista yksikköä.

Uudemmassa Radiosystemsin 9000-sarjan tukiasemassa on käytetty kahta erilaista uuniyksikköä merkinnöiltään REFO RS9202 ja PCM-REFO.
Niissä on käytetty samaa Quarzkeramikin valmistamaa uunia kuin aiemmin kuvatussa NMT-450 mallissa. PCM-REFO korttikin on itseasiassa ihan samanlainen.
Tämä uuni on varustettu sähköisellä taajuudensäädöllä ja RS9202 - kortissa se voidaan säätää etulevyn trimmeristä.



Nokialaisissa tukiasemissa on puolestaan käytetty 6.4 MHz referenssiä (kuva yläpuolella), joista kuvassa on yksikkö OCA53. Ruuvimeisselisäätöinen uuni on NDK:n valmistetta ja sen lämpenemisajaksi ilmoitetaan tarrassa 5 minuuttia.
Vanhempi Nokia-Mobiran kideuunikortti COX11B sisältää Toyocomin liittimellä varustetun uunin TCO-612B (12V) ja vähän uudempi Nokian yksikkömalli COX11D pitää sisällään samanmallisen kideuunin kuin OCA53.

UUNIEN VIRITTELYÄ JA VANHEMPIA MALLEJA

Tietysti hyvälaatuisen kideoskillaattorin ympärille voi rakentaa myös itse lämpötilansäädöllä varustetutun uunin.
Artikkeleja lämpötilansäädöstä löytyy mm. lehdistä Ham Radio, Feb.-78 ja Elektor, Jan. -86.



Yllä olevassa kuvassa on sitten avattuna vanhempi kideuuni. Uuniin on sijoitettuna ainoastaan HC6/U-koteloinen kide, joka on kuvassa vedettynä ulos sijastaan. Lämmitysvastus on käämittynä systeemin ympärille ja välieristeenä toimii lasivilla. Vanhemmissa putkilaitteissa (tämä uuni on kotoisin jostain 50-luvulla tehdystä Naton mittalaitteesta)ei oikeastaan oskillaattorin sijoittaminen samaan koteloon olisi sopinutkaan oikein pieneen kideuuniin - vasta transistorien yleistyminen on mahdollistanut sen samoin kuin hermeettisen koteloinnin (putken vaihtaminen ei onnistu kenttäoloissa hermeettisesti suljettuun yksikköön). Vanhoissa militäärilaitteissa on usein on-off termostaatilla varustettuja kideuuneja, jotka toimivat suhteellisen vakioissa huonelämpötiloissa jopa huonommin kuin sama oskillaattori ilman lämmitystä.
Koska lämpötila voi "sahata" vaikkapa 5 °C tämmöisellä termostaatilla ei tuo olekaan mikään ihme.
Käyttötarkoitus lieneekin ollut pitää taajuus vähän sielläpäin erittäin laajoilla sotilaslaitteiden lämpötila-alueilla, koska taajuuden siirtymä ympäristön lämpötilan vaihdellessa vaikkapa välillä: - muutaman kymmenen pakkasasteen ja vastaavan plussan puolella - olisi vielä paljon suurempaa kuin muutaman asteen heilahtelevan uunin aiheuttama.



Tämän tyyppinen säätö voidaan toteuttaa monellakin tavoilla. Eräs varsin mielenkiintoisen näköinen lämpötilakytkin oli yhdessä avaamassani Rohde & Schwarzin kideuunissa (kuva yläpuolella).
Uunissa oli nimittäin lämpömittari-mallinen elohopeakytkin, mikä varmastikin on pitkäaikaisessa käytössä mekaanisesti varsin kestävä.
Huomaa myös "miehekkään kokoinen" radioputken mallinen 1 MHz kide

Seuraavaksi vielä lähikuva käämitystä lämmityselementistä



Tämmöisen vanhanmallisen kideuunin lämmityksen säädön voi suhteellisen helposti muuttaa nykyaikaisen puolijohdetekniikan avulla jatkuvasäätöiseksi ja on mahdollista saavuttaa suhteellisen helposti alle 0,1 °C tarkkuudella vakiona pysvä lämpötila.



Esimerkkikytkentä ylläolevan kuvan vanhemmasta tehdasvalmisteisesta toteutuksesta löytyy tästä.
Kyseessä on Nokian ja Mobiran käyttämä oskillaattori jonka piirustus on vuodelta -75.
Kuvassa yläreunassa oleva musta osa on transistorilämmitteinen alumiinipala jonka alla myös kide sijaitsee.
Itse oskillaattoria ei ole sen paremmin lämpöeristetty vaan se on pantu metalloituun muovikuoreen.
Tästäkin saa stabiilimman lämpöeristyksellä ja lisäkoteloinnilla.

TCXO:t

Joihinkin tarkoituksiin voi käyttää TCXO:ta eli lämpötilakompensoitua oskillaattoria.
Vanhoista radiopuhelimista löytyy esim. kuvassa olevia Toyocomin 12,8 MHz oskillaattoreita.
Samoja oskillaattoreita on myös saanut edullisesti El-Kamasta.
Mihinkään tarkkuusmittauksiin ainakaan HF:ää ylemmillä taajuuksilla ei tämmöisestä oskillaattorista kuitenkaan ole ja esimerkiksi taajuutta ei pysty käytännössä asettamaan oskillaattorin trimmerillä kuin vaivoin hertsilleen kohdalleen.
Useissa uunioskillaattoreissa sen sijaan ulkoisella potentiometrillä ei yleensä edes 0,1 Hz taajuudenasetus tuota vaikeuksia.
Sensijaan tämmöisen TCXO:n etuna on se, että se ei käytännössä vaadi juuri lainkaan lämpenemisaikaa vaan pysyy samoilla lukemilla miltei heti virrankytkennästä alkaen.
Lyhytaikaisesti em. Toyocomin oskillaattori ei montaakaan hertsin kymmenystä heitä taajuudeltaan muutaman tunnin aikana.
Mikään ei tietystikään estä sijoittamasta tämäntyyppistäkään oskillaattoria vakiolämpötilaan.
Todennäköisesti taajuustabiliisuus tulee siinä tapauksessa paremmaksi kunhan vain muistaa, ettei rakenna uunia kovin korkealle lämpötilalle (eli yli speksattujen lämpötilakompensoinnin arvojen).

Viereisessä kuvassa on avattuna NDK:n puhelinkeskuskäytössä ollut TCXO. Tämäntyyppisiä oskillaattoreita on ollut mm. 20 MHz taajuudelle. Tämä oskillaattori on suhteellisen suurikokoinen n. 50 x 50 x20 mm. Huomattavasti pienikokoisempia (35 x 25 x 10 mm) ovat nämä TeleQuarzin TCXO:t, joissa on lisäksi taajuuden hienosäätömahdollisuus ulkopuolisella potentiometrillä tai säätöjärjestelmällä. Tästä ja muista tuotteista löydät tietoja Telequarzin sivuilta. Nämäkin ovat puretut romutettavista Nokian tekemistä puhelinkeskuskorteista.

Hyvä yleisselvitys kideuuneista, niiden lämpötilan säädöstä ja niissä käytettyjen kiteiden ominaisuuksista löytyy tältä Vectronin sivulta. Saman valmistajan sivuilta löytyy myös hyvin datalehtiä erilaisista standardimallisista kideuuneista.

MUIDEN TIETOLIIKENNEJÄRJESTELMIEN KIDEUUNEJA

Myyntiin on tullut ulkomailla käytöstä poistettujen järjestelmien kideuuneja joista monet ovat olleet oskillaattoreina GPS:ään lukituissa laitteistoissa.



Tässä kuvassa vasemmalla ylhäällä ja keskellä kiinasta ostettuja amerikkalaisuuneja valmistajina MTI ja ERC. Taajuudet 5 ja 10 MHz.

Muut kuvan kideuunit ovat kotoisin pääasiassa kotimaisessa käytössä olleista järjestelmistä.

RUBIDIUMOSKILLAATTORIT

Kuten GPS-pohjaisia taajuusreferenssejä on myös rubidiumoskillaattoreita käytetty joissakin maissa mobiiliviestinnän tukiasemissa.
Näitä on sitten käytettyinä tullut kohtuullisilla hinnoilla myös harrastelijoiden ostettaviksi esim. Ebay:n kautta.
Jonkin verran myös erillislaitteita on ollut myynnissä lähes inhimilliseen hintaan kuten aina silloin tällöin myös Cesiumlaitteita.

Seuraavissa kuvissa on kirjoittajalle huhtikuussa 2008 saapuneita Datumin LPRO-101 purtiloita testissä



Seuraavan kuvan mittauskohteita ovat rubidiumin lamppujännite ja kideoskillaattorin korjausjännite. Taustalla näkyy vastaanotettu 10 MHz signaali SDR-IQ - vastaanottimesta Spectravue - ohjelmalla.



Laitteen manuaali löytyy täältä pdf - tiedostona



Työn alla oleva 2U kotelo jossa Datumin rubidium, splitteri ja vaihtokytkentäosat ulkopuoliselle (GPS) referenssille ja kaksi kymmenlähtöistä jakovahvistinta. Alkuperäinen kotelo ja jakovahvistimet ova vähän säädeltyinä peräisin Jutel Oy:n tekemästä laitteesta.



Kiinasta tuli hommattua myös Frequency Electronicsin FE5680A rubidiumeja joka on kuvassa avattuna. Tässä mallissa ei ole valmiina 10MHz ulostuloliitintä muuta kuin piirilevyllä joten se vaatii johdotusta. Värkissä on Analog Devicesin DDS - piiri joka mahdollistaa ulostulotaajuuden ohjelmoinnin sarjaväylän kautta.



Tässä alustava malli johdotuksesta. DDS:n ohjelmoinnin sarjaväylän karvat on kytketty pieneen Lemon liittimeen ja ulostulon ohut teflonkoaksiaali SMA-liittimeen. Lopullinen johdotus kulkee eri reittiä samoille paikoille.



Mielestäni liitäntätapani on vähän stylempi kuin alkuperäisessä ohjeessa josta ideat tähän muutokseen olen saanut. Myös siinä FEI:n mallissa jossa on jo tehtaalla asennettu taajuuden ulostuloliitin se on suurinpiirtein samoilla paikoilla.



Asensin rubidiumin kunnon jäähdytysripaan (kotoisin Danfossin 2.2-4 kW/400V invertteristä). Purkki on kiinnitetty erinäisillä M3 - ruuveilla ripaan. Välissä on vielä "hopeatahnaa" joka on tarkoitettu prosessoripiirin ja coolerin väliin.

Säädin DDS:n ja C-field säädön avulla taajuuden 0,1 mHz tarkkuudella tasan 5 MHz:lle ja siinä se on nyt viikon tätä kirjoitettaessa 13.7.2008 pysynyt.

MITEN KALIBROIDAAN SITTEN OMA REFERENSSI?

Mahdollisia vertailutaajuuslähteitä niin kotitekoiselle kuin tehdasvalmisteisille taajuusrefrensseille ovat em. taajuustandardiasemat, TV:n juovataajuus (tai muut vastaavaan referenssiin lukitut TV/radiokäytössä olevat signaalit) sekä GPS.
Suuntauksena ammatillisella puolella näyttää olevan siirtyminen GPS-pohjaisiin referensseihin vaikkakin juovataajuuteen lukittuja laitteita on käytetty vaativissakin ammattipiireissä vielä aivan lähivuosina.

Mahdollista on tietysti käyttää taajuusreferenssinsä jossain kalibrointeja suorittavista liikkeistä.
Mikäli ei tämmöiseen hommaan ole sopivia suhteita voi mitä todennäköisimmin halvan juovataajuusreferenssin rakentaminen tulla edullisemmaksi verrattuna yhteenkin kalibrointikertaan.
Ja lottovoiton saamisen jälkeen voi tietysti hommata oman primäärisen Cesium - tai Rubidiumlaitteen ja vaikkapa alkaa myydä kalibrointipalvelua !
Tosin viime aikoina on alkanut näkymään käytettyjä rubidiumstandardeja niissä hintaluokissa, että ostaminen harrastuskäyttöönkin on järkevää.
Tilasin huhtikuun lopulla 2008 Kiinasta Datumin LPRO-101 kimpassa tuttavani kanssa 4 kpl.

JUOVATAAJUUSREFERENSSIT

Juovataajuuden käyttö referenssinä on tekniikan muutoksen takia jäänyt historiaan, mutta olkoon seuraava juttu mukana kuitenkin muistona menneisyydestä.
Televisiojärjestelmän digitalisoinnin takia kun tarkuus huononi 2 dekadia.

.....Televisiolähetteissä on mukana "varsinaisen ohjelman lisäksi" muutakin tavaraa.
Näitä ovat mm. juovataajuus 15.625 Hz, joka on lukittu tarkkaan taajuusreferenssiin.
Useimmissa maissa ainakin isoilla kansallisilla yhtiöillä (Suomessa Yle ja Englannissa BBC esimerkiksi) ne perustuvat Cesium - tai Rubidiumstandardeihin.

Etsiskellesäni erilaisia ohjeita ja kokemuksia aiheesta olen törmännyt TV:n juovataajuutta hyväksikäyttäviin systeemeihin neljässä artikkelissa.
Näistä vanhin on esitetty Radio-Electronics-lehden numerossa April 1988.
Internetissä olen törmännyt myös mainintaan rakenteluohjeesta Electronics Australia-lehdessä olleeseen artikkeliin (1993), jota en ole kuitenkaan saanut käsiini.
Prosessori 8/95 on esitetty kotimaista alkuperää oleva kytkentä, johon juovataajuus "otetaan" samalla tavoin kuin mainitussa Radio-Electronicsinkin kytkennässä.
Tämän idean mukaan nimittäin käytetään ferriittiantennia, jolla juovataajuus saadaan vastaanotettua laitteelle TV-vastaanottimesta.
Selvästi kehittyneempää tapaa edustaa OH2AUE:n, Michael Fletcherin suunnittelema malli, joka on esitetty kaavioineen RATS:in lehdessä 2/98. Sama tekstiosuus kuin ko. artikkelissa on löytyy myös OH2AUE:n kotisivulta (lisäyksineen).
Kyseisessa RATS:in lehdessä ei ole kuitenkaan teksteissä mainittuja piirilevykuvia, kaavio kylläkin löytyy.
Uusin käsiini saama artikkeli aiheesta rakennusohjeineen ja piirilevykuvineen löytyy brittilehdestä RadCom Jan.1999.
Esittely ja kuvia laitteesta löytyy myös netistä nimellä: Poor Man's Caesium Clock.
Viimeksimainitussa artikkelissa laitteen videoinputissa on sama Nationalin piiri kuin OH2AUE:n mallissa eli LM1881 (Video Sync Separator).
Viimeksimainittu kytkentä on näistä edellämainituista yksinkertaisin ja hätäisesti ajatellen sisääntulevan juovataajuuden käsittelyn kannalta luultavasti parhaiten toimiva.

Arviot laitteella saavutettavasta taajuusepävarmuudesta vaihtelevat sen verran, että huonoimmalla arvioidaan sen olevan vähintään 1 x 108.
Yleensä pidetään teoreettisena ylärajana epävarmuutta 1 x 1011 ja saavutettava todellinen taajuuden oikeellisuus riippuu monistakin tekijöistä varsinkin, jos signaalilähteenä käytetään "kokonaista telkkaria".
Tällöin virheeseen vaikuttavat TV:n itsensä muodostamat taajuuskomponentit, signaalin laatu sinänsä (esim. huono antennisignaali), signaalissa olevat ylimääräiset komponentit (erilaiset ohjelmansiirtoon liittyvät digitaalijutut), referenssiyksikön rakenne, piirien toiminnassa tapahtuvat viiveet, laitteen oman oskillaattorin laatu ja taajuudensäädön jänniteohjauksen toiminta - muutamia seikkoja mainitakseni.
Kaikilla näillä on merkitystä, mikäli laitetta käytetään jatkuvana taajuuslähteenä esim radiosysteemien ohjaukseen.
Mikäli kyse on ainoastaan aika ajoin käytettävästä kalibrointilaitteesta niin päästään jonkin verran vähemmällä.

Kaikissa edellämainituissa toteutuksissa laitteen perusoskillaattori on tavanomainen "ei-uunitettu" jännitesäätöinen kideoskillaattori.
Samoin todetaan todennäköisesesti parempaan tulokseen päästävän paremmalla uunillisella kideoskillaattorilla.

Mikäli ei halua uunin itserakentamiseen ole niin kiteen voi sijoittaa edulliseen erittäin pienikokoiseen (n. 15 mm korkea ja 20 mm halk.) ja näppärään OFC:n valmistamaan uuniin.
Tässä piirilevylle sijoitettavassa yksikössä on paikka normaalille kiteelle ja väliin voi sivellä esim. piitahnaa.
Uunin edustaja Suomessa on TQ-Electronic Oy ja valmistaja siis Oak Frequency Control Group.

Videosignaali saadaan OH2AUE:n mallissa omalta telkkarin viritinyksikköpurkilta ja RadComin mallissa scart-liitännän videoulostulosta.
Pidän näitä kumpaakin selvästi "TV-sieppausmalleja" parempina ja omalla pienellä viritinpurkilla varustettua todennäköisesti vähäisempien ylimääräisten häiriösignaalien sekä kompaktin rakenteen kannalta parhaimpana.

Kokeilun alaisina minulla on kaksi mallia eli jonkin verran muutettu ( mm. videosignaalin suodatus, 10 MHz uunioskillaattori yms.) kytkentä mallista OH2AUE sekä alkuperäisen ohjeen mukainen malli RadCom-lehdessä esitetystä mallista.
Jos näistä malleista joku jää käyttöön, niin jokatapauksessa itse oskillaattorin tulen korvaamaan valmiilla 10 MHz uuniyksiköllä.
Tämä uunioskillaattori on käytössä protolevyssä,tässä levy komponenttipuolelta ja sekä tässä foliopuolelta.
Protolevystä on joka tapauksessa tarkoitus tehdä johdotukseltaan "oikeaoppisempi" sekä muutoinkin siistimpi lopulliseen versioon - mikä malli sitten käyttöön jääkin.

Viimeisin versioni - joka näyttää toimivan kohtuullisesti - on kuvatuna tässä foliopuolelta ja toinen kuva on varsinaiselta komponenttipuolelta.
"Varsinaiselta" sen takia, että kaikki konkat ja vastukset ovat foliopuolella pintaliitoskomponentteina.
Tämä versio noudattaa hyvin pitkälle aiemmin mainitun "Poor Man's Caesium Clock'n" kytkentää.
Tästä kytkennästä on tässä alustava kaavio, josta puuttuvat miltei kaikki suotokonkat, mikropiirien käyttöjännitteet yms.
Kaaviossa olen käyttänyt "amerikkalaisia symbooleja" - joihin totuin jo 60 - 70-luvuilla - koska en ole oikein oppinut sisäistämään eurooppalaisten standardien mukaisia merkkejä logiikkapiireissa.
Kytkentään on muutettu mm. mahdollisuus säätää LM1881:n jälkeen tulevaa monostabiilia ja myös kideuunille tulevaa säätöjännitealuetta täytyi korottaa alkuperäisestä, jotta päästään oikealle taajuudelle.
Samaisen transistorikytkennän trimmerillä voidaan passata taajuus kohtalaisen helposti 0,1 Hz tarkkuudella kohdalleen.
Olen pyrkinyt rakentamaan levyn niin, että "maata löytyy" ja samoin konkkia on käyttöjännitelinjassa vähän joka paikassa.
Kuvan versioon on vielä lisätty läjä kerkoja myöhemmässä kokeilussa.
Oikein hyvään tulokseen pääsemiseksi tietysti pitäisi jättää kannat pois (kontaktiongelmien takia ei niinkään vaan lyhemmän johdotuksen) ja mitoittaa piirilevyn johdotukset paremmin.
Tässäkin olen pyrkinyt välttämään 90 asteisia folionmutkia, joiden on todettu heijastelevan signaaleja vääriin paikkoihin.

Kokeilut scart-liitännästä eri laitteista ovat antaneet vähän kummallisia tuloksia.
Minulla ei toistaiseksi ole tietoa, onko näissä liitännöissä mahdollisesti joissain laitteissa niiden itsensä muodostamia taajuuksia.
Joka tapauksessa lienee parasta rakentaa oma viritinyksikkö, josta saadaan varmasti "aito" juovasignaali ja mahdollisesti vahvistettuna ja suodatettunakin sopivaksi.

Koska hyvälaatuinen kideuuni on sinänsä normaalisti riittävän hyvä lyhytaikaiselta taajuusepävarmuudeltaan, on tarkoituksenani rakentaa järjestelmään mahdollisuus "lukita" se sille arvolle mihin se jäi viimeksi vertailutaajuuden katketessa.
Aina ei kuitenkaan ole TV-lähetystä tai jos on tarvetta muutoin irrottaa se vertailutaajuudesta.

Kokeiluissani olen käyttänyt aiemmin mainittua NMT-tukiaseman 10 MHz kideuunia



GPS-PERUSTAISET REFERENSSIT

GPS-järjestelmästä löytyy runsaasti tietoa Internetistä. Myös esim. Radioamatööri-lehdessä on ollut useita artikkeleita ko. navigointijärjestelmästä.
Systeemin toiminnan sydämenä ovat satelliiteissa olevat atomikellot. Näitä kelloja voidaan suunistamisen lisäksi hyödyntää erittäin tarkkoina kelloina tai tarkan vertailutaajuuden muodostajana.
GPS navigointijärjestelmän tarkkoja atomikelloja hyödyntävät taajuusrefrenssit ovat ammatillisella puolella yleisessä käytössä ja kaupallisia laitevalmistajia on monia.
Rakenteluohjeitakin näille laitteille on olemassa. QST-lehden numerossa july 1998 on esitetty GPS:ään perustuva taajuusreferenssi, johon löytyy lisätietoja myös Internetistä.
Laitteen kaavioita tms. ei löytyne muuta kuin ko. lehdestä, mutta tältä Brook's Sheran sivuilta löytyy mainittuja lisätietoja.

Tältä pohjalta löytyy pereusteellisua ohjeita mm. W7CQ:n ja G3RUH:n sivuilta.

Kokeilu on menossa GPS-pohjaiseen referenssin kanssa - eli Garminin OEM - kortilta olen PPS-pulssia hyväksi käyttäen tehnyt "virityksen" joka on aika likellä QST:n artikkelin mukaista mallia ja järjestelmässä on tietysti omatekoinen antenni - jotta amatöörihenkikin säilyisi. Värkki on ollut erilaisten kokeilujen ja muutosten alla jo noin vuoden päivät.
Tilasin myös alkuperäisen em. QST:n artikkeliin pohjautuvan mallin piirilevyn joka on valmiina, mutta kokeilu on vielä kesken. Uunina tullee olemaan aiemmin mainittu Quarzkeramikin 10 MHz uuni tai vastaava - varastossa on parikin eri valmistajien vaihtoehtoa.

Viimeksimainittu on vieläkin "vaiheessa" ja onkin tarkoitus tehdä joskus valmiiksi.
USA:ssa on ollut alkuperäishintaan nähden edullisesti kaupan Hewlett-Packardin Z3801A GPS-referenssejä, jotka ovat olleet sikäläisen radiopuhelinverkon järjestelmissä.
Myös näitä on hankittu Suomeen. Itselläni on ollut vuodesta 2005 käytössä Z3801A johon olen kytkenyt useimmat mittalaitteeni.
Nyt käyttöön on tullut lisäksi pari rubidiumia joten pitää nyt katsoa mikä tulee mittalaitteiden referenssiksi.

Surplusmarkkinoille on tullut useiden valmistajien GPS - referenssejä. Seuraavassa kuvassa on Trimblen Thunderbolt jossa on BNC - liittimillä sekä 10 MHz että 1 pps lähtö.
Kiinasta on ollut saatavissa myös Trimblen valmistamaa vastinetta Z3801A:lle. Siihen joutuu hommaamaan tietokoneliitäntää varten RS232/RS422 - sovittimen. - Sovittimetkaan eivät kiinassa tosin maksa edes kymmentä dollaria.

Tästä Trimblen mallista NTPX26AB-05 seuraavassa parit kuvat Rohde & Schwarzin FSP7:lla ja R&S:n Allan Variance Tool - ohjelmalla lyhyellä mittausajalla. Kun aikaa on jättää FSP pitempään mittaukseen laitan uudet kuvat. Koska FSP7:n resoluutio on vain 0,1 Hz on Trimblen lähtö ohjaamassa syntikkaa jonka lähtö on 1 GHz jolta taajuudelta mittaus tehdään.



GPS - referenssien yhtaikaista kokeilua ja käyttöä varten tarvitaan "tasa-arvoa antennien välillä" eli yksinkertaisimmin tarkoitukseen tehty antennisplitteri. Tein hätäisesti Nokialaisista GSM - tukiasemien romuosista tällaisen. Yhdellä kortilla oli valmiina sopiva jako neljälle rx:lle. Sitten löytyi kortteja joissa oli 3:n MCL:n monoliittivahvistimen kytkentä. Pätkäisin vahvistinosan irti - geiniä GPS - taajuudella luokkaa 27 dB ja sijoitin sen edellisen toiselle puolelle. Vielä vääräoppinen haaroitus ja erotuskonkka siitä laitteesta joka syöttää antennia ja toisesta liittimestä itse antennille. RX - lähtöihin erotuskonkat ja 220 ohmin vastus "valehtelemaan" kytketylle GPS - laitteelle antennivahvistimen ottama virta.





Tarkoitus on tehdä lähiaikoina vertailuja vanhaan Z3801A - referenssiin.



Alustavassa testissä on seuraavassa kuvassa Thunderbolt GPS - Referenssi. GPS vastaanotin on kohtuullisen herkkä verrattuna esim. Z3801A: han. Antenni on erittäin huonossa paikassa työhuoneeni ikkunalla. Tästä antennipaikasta eivät yleensä tavanomaiset vanhemmat GPS:t ole lainkaan toimineet - uudemmat Sirf III - piiriset kylläkin. Lukkiutuminen kesti aika pitkään todennäköisesti em. asiasta johtuen.



Seuraavassa pari kuvaa testistä jossa Trimble Thunderboltin alkuperäisen kideuunin tilalle olen johdottanut venäläisen Morion MV89A tuplauunin.





Suunistusjärjestelmistä puheenollen myös Loran-C-järjestelmää hyödyntäviä taajuusrefrerenssejä on valmistettu.
Radiomaailman numerossa 6-7/2001 on V.K.Lehtorannan artikkeli "Suomalaisen aikamerkin historiaa", josta muun mielenkiintoisen asian lisäksi löytyy myös mainintoja TKK:ssa diplomityönä tehdystä Loran-C - vastaanottimesta, joka ohjasi XSD-taajuusstandardia.

Kissat ovat merkityksellisessä osassa näissä taajuusstandardihommissa. Seuraavassa 10 MHz Rubidium Standard - videossa mukana on kissa ja omassa videossani kissaa synkronoidaan.

TAAJUUSTANDARDIASEMAT

Maailmalla on monia radioasemia, joiden tehtävänä on tarkan taajuuden ja kellonajan antaminen.
Monien tunnettujen tällaisten asemien - kuten WWV:n tai WWVH:n - hyödyntäminen tarkoissa mittauksissa Suomessa on asemien kaukaisuudesta johtuen hankalaa tai joskus mahdotontakin.
Mielekästä olisi tietystikin rakentaa laite, jonka oma oskillaattori ja vertailtava taajuus olisivat yhtäsuuret ilman mitään jakamistoimenpiteitä yms.
Pelkästään signaalin monitie-eteneminen ja kelien vaihtelut tekevät kuitenkin heikosta 10 MHz signaalista varsin käyttökelvottoman tarkkuusmittauksiin.

Riittävän hyvänä useisiin tarkoituksiin voidaan sensijaan jo pitää voimakkaiden lyhytaalloilla toimivien yleisradioasemien taajuuksia, mikäli valitaan luotettavan taajuustarkkuuden ja riittävän signaalinvoimakkuuden omaava asema.

Pääkaupunkiseudulla asuvat voivat käyttää Mikes:in 25 MHz lähetettä taajuusvertailuun. Aseman 100W teho ei riitä todellisiin tarkkuusmittauksiin muuta kuin muutaman kymmenen kilometrin säteellä asemasta. Tietysti hyvällä suunta-antennilla matka voi olla pitempikin.

Parempaan tarkkuuteen päästään kuitenkin LF-alueen varsinaisilla standardiasemilla, joiden viralliseen kuuluvuusalueeseen esim. DCF77 (77,5 kHz) eteläinen Suomikin kuuluu.



Tässä kuvassa on kotimaisen mikropiirivalmistajan Micro Analog Systemsin MAS1016 Evaluation Kit eli DCF77 vastaanotin antenneineen.

Laitteita on rakennettu myös aseman MSF signaaliin lukkiutuviksi.
Eräästä tämmoisestä laitteesta löytyy juttu G4JNT MSF-Locked Frequency Source.
Eräs jo varsin vanha rakenteluohje oli Funkschau-lehdessä 4/1976, jossa oli taajuuslaskimen yhteyteen rakennettu Droitwich'n 200 kHz asemasta vertailutaajuutensa kalibroiva oskillaattori.



Yllä olevassa kuvassa on eräs radiolähetykseen perustuva synkronisointilaite, joka löytyi romikselta Alma - merkkisen viikkoajastimen kehikosta. Ko. laitteita on käytetty puhelinkeskuksissa. Yksikkö vastaanottaa radiosignaalin tavanomaisesta ULA-lähetyksestä, jonka taajuusasetusta varten on kortilla DIL-kytkimet ja taulukkokin muutamalle taajuudelle. Tutkimus laitteen tarkemmasta toiminnasta on minulla vielä kesken koska minulla ei ole kortista mitään dokumentteja.

VASTAANOTTIMIEN JA TRANCEIVERIEN TAAJUUSNÄYTTÖJEN TARKISTAMINEN

Mikäli tarpeena on esim. ainoastaan vastaanottimen taajuusnäyttämän tarkistus, voidaan se varsin yksinkertaisesti suorittaa luotettavan yleisradioaseman avulla.
Radioamatööri-lehdessä 6/97 on Olavi Hokkisen, OH2KX, selostus yksinkertaisesta menetelmästä ja sen käytännön suorittamisesta.
Myös Elektroniikka ja Automaatio lehdessä 16/83 oli Olavi Lehden kirjoittama artikkeli radioaseman taajuuden mittaamisesta ja siihen tarvittavista apuvälineistä.
Kyseessä olevassa artikkelissa käsitellään siis nimenomaan tuntemattoman taajuuden määritystä ja luonnollisesti tarvitaan tällöin tunnettu referenssi homman suorittamiseksi - eli ko. tapauksessa taajuuslaskin, jonka referenssin tarkkuuteen voi luottaa.
Vastaanottimen taajuuden tarkistuksessa hyväksi voidaan käyttää laitteen S-mittaria seuraamalla siitä signaalin huojuntaa oltaessa lähellä oikeaa taajuutta.
Skooppiputkeen perustuvalla näytöllä homman suorittaminen sujuu kylläkin helpommin ja tarkemmin.
Jos on kyse tavanomaisista vastaanottimista tai tranceivereistä voikin vaikeus olla enemmänkin taajuuden tarkassa säädössä (säätö on liian karkea asettaa tarkasti kohdalleen) tai sen pysymisessä siinä arvossa kovinkaan pitkään.
Hyvänä esimerkkinä on aiemmin tämän jutun yhteydessä mainittu Toyocomin oskillaattori, jollainen löytyy modifiointikohteena 70cm:lle suositusta Mobiran MD59:stä.
Mielellään säätäisi taajuuden tarkoin kohdalleen kun käytettävissä on riittävän resoluution omaava laskin.
Kuitenkin jo pienikin säätömeisselin hievahdus siirtää rx- tai tx -taajuutta kymmeniä tai satoja hertsejä tällä taajuusalueella.
Ihan toinen juttu taas on sitten se, että kyllä saavutettava tarkkuus on kuitenkin käyttöä ajatellen täysin riittävä.
Radioamatööreille ei useinkaan ole tuttua ns. huippuluokan DX-kuuntelijoiden metodit eli mikäli omiin korviini on uskomista, niin amatööripiireissä yleensä luullaan AM:ää kuuneltavan vastaanottimen AM-modella. Ja vähän tähän liittyvää seuraavaksi.
Elikä aloitetaan Icomin vastaanottimesta IC-R71, joita on tullut korjatuksi ja modifioiduiksi "vähintään riitävästi".
Nykypäivän DX-kuuntelija käyttää mieluiten AM-asemia kuunnellessaan SSB-modea, koska se mahdollistaa kapeamman kaistaleveyden ja sivukaistan valinnan.
Tällöin vastaanottimen oskillaattorien taajuuksien kohdallaan olo ja vähäinen ryömintä on tärkeämpää kuin normaalia SSB:tä kuunneltaessa.
Jostain syystä mielestäni eivät vaihelukitut ilmaisinversiot, joita erilaisilla nimikkeillä on valmistettu toimi kuitenkaan niin hyvin kuin pitäisi....
Esimerkiksi aiheesta sivuun hypätäkseni kuuntelen AM:ää JRC:n NRD-535:llä mieluimmin perus-SSB:llä kuin millään myöhemmällä "synkronoidulla versiolla":
Koska Icomin IC-R71:ssä tulisi sekä itse synteesin taajuuksien, että BFO:n olla kohdallaan tuottaa se varsinkin pitemmällä aikavälillä ongelmia - eli vastaanottimen käyttäjän pitäisi hallita myös vastaanottimen perussäätöjen suorittaminen - koska taatusti esim. juuri BFO:n taajuudet eivät pysy pitkällä aikavälillä kohdallaan.
Lisää kyseisen vastaanottimen säätöjen suorittamisesta löydät täältä.

Syytä on muistaa säätöjä tehdessään laitteen riittävä lämpenemisaika ja toisaalta myöskin se, että säädön aikana ei kotelon avaamisella aiheuteta liian suurta säädettävän oskillaattorin ympäristölämpötilan laskua verrattuna normaaliin käyttötilanteeseen.
Yleensäkin mittauksia suoritettaessa pitää malttaa odottaa käytettävien laitteiden lämpenemistä riittävästi vaikkei käytössä olisikaan putkilaitteita tms. runsaasti lämpiäviä laitteita.
Minulle on tullut tavaksi laittaa aamusta päivän aikana käytettäviin mittalaitteisiin virrat päälle ja sammuttaa nukkumaan mennessä aivan kuten tietokoneisiinkin. Näillä voi sitten samalla lämmittää huonetta tarvitsematta käyttää useimmiten muita lämmittimiä!

LINKKEJÄ TÄMÄN SIVUN KOMPONENTEISTA:

WENZEL ASSOCIATES Täältä löytyy tietoja myös oskillaattorien suunnittelusta.
OSCILLOQUARTZ Kideuuneja yms.
UNVERDROSS TECHNIK Kideuuneja, oskillaattoreita jne...
VECTRON Entinen KVG, kaikenlaisia kidekomponentteja

KIRJALLISUUTTA JA LEHTIARTIKKELEJA AIHEESTA:

- Radioasemien taajuus selville yksinkertaisin laittein, Olavi Lehti, Elektroniikka
   ja Automaatio 16/83
- Universeller digitaler Frequenzmesser, Hans-Dieter Aurenz, Funkschau 4/76
- TV derived Frequency Standard, Luther M. Stroud, Radio-Electronics, April -98
- Televisiosta taajuusnormaali, Rahkila-Uusikylä-Pöyry, Prosessori 8/95
- Tarkka 10 MHz taajuusreferenssi, Michael Fletcher - OH2AUE, RATS 2/98
- The Poor Man's Caesium Clock, Dave McQue - G4NJU, RadCom, January -99
- Oven-Compensated Oscillator, Peter Theunissen, Elektor Elektronics, January -86
- Precision Temperature Control For Crystal Ovens, Fred Schmidt -K4VA, Ham Radio, February -78


TAKAISIN TEKNIIKKAHAKEMISTOON !