TRIO 9R-59 DE JA DS



22.2.2011 - alunperin kirjoitettu 7.8.1999

Kuvia ja videoita 9R-59DS. Tässä esittelen kahta laitetta joista toiseen teen modifiointien "siistimisiä" ja lisäyksiä toisen vastaanottimista jäädessä täysin alkuperäiseen kuntoon.

Kannattaako nykyään enää esitellä tämän todellisen klassikkovastaanottimen modifiointeja?
Ehkäpä - koska vieläkin on monia, jotka pitävät määrätyiltä ominaisuuksiltaan kyseistä vastaanotinta erinomaisena MW-kuunteluun.
Lisäksi esitetyt modifiointiohjeet jakautuvat niin pitkälle aikavälille, että jo yksistään lehtien selaamisessa menee koko tovi, jos jotain tietoa pitäisi laitteelle tehdyistä muutoksista saada.

Mielestäni perusteellisimmat modifiointiartikkelit mitä tästä vastaanottimesta on tehty ovat Ilkka Martikaisen käsialaa ja ovat julkaistut 1980-luvun puolivälin paikkeilla.
Olen tutustunut käytännössä vastaanotinyksilöön, joita nämä artikkelit käsittelevät ja on sanottava laitteen olevan huomattavasti alkuperäistä parempi.

Trion tyyppisessä vastaanottimessa on joitain rakenteellisia perusasioita, joille ei oikeastaan järkevin keinoin pysty kovin paljoa tekemään.
Laitteen stabiilisuutta ei eräistä esitetyistä keinoista huolimatta saa SSB-kuuntelun edellyttämälle tasolle johtuen jo yksistään bandikytkimen laadusta vähänkään enemmän käytetyssä vastaanottimessa.
Samainen bandikytkin aiheuttaa yleensä pätkimisiensä takia muitakin ongelmia mikäli laite on ollut kovassa käytössä.
Tietysti sen vaihtaminen parempilaatuiseen on mahdollista - mutta on myös kohtalaisen työläs homma - jos ensinnäkin onnistuu löytämään sopivan parempilaatuisen kytkimen.

Filtterimuutosten yhteydessä on ollut havaittavissa rakenteesta johtuvaa ylikuulumista ohi filtterien - mikä vielä korostuu jos lisätyt vaihtokytkennät on suoritettu huonosti suojattuina. Erilaisilla lisätyillä maadoitetuilla suojalevyillä tilannetta on saanut jonkinverran - ei kuitenkaan mielestäni riittävästi - parannettua.

Johtuen vastaanottimen 455 kHz välitaajuudesta ei sen peilitaajuusvaimennus ole riittävä enää 60 metrin alueella ylemmistä bandeista puhumattakaan. Tietysti voidaan hyvälaatuisella preselektorilla korjata tilannetta.
Koska Trioa kuitenkin pidetään lähinnä MW-vastaanottimena ei mainittu peilitaajuusongelmalla ole niin suurta merkitystä.

Ilman taajuuslaskinta ei näytön tarkkuus riitä mihinkään nykyaikaisiin vastaanottimiin verrattuna. Yleensäkään halvemman luokan asteikkomekanismeja, joiden periaate on naruilla toteutetut välitykset ja aluelevitysasteikot saa koskaan samalle tasolle mitä parhaat "kovalla rahalla" toteutetut mekaaniset asteikot entisaikoina olivat.

Taajuuslaskimen hankkiminen voikin nykyään olla huomattavasti vaikeampaa kuin 80-luvulla ellei sitä ole ennestään ollut vastaanottimen mukana.
Koska laitteet ovat jo pitkään perustuneet taajuussynteesiin ei tämmöisiä välitaajuuskorjauksen omaavia laskimia olekaan niin helposti löydettävissä kuin ennen.

Tässä yhteydessä en ala toistamaan kaikkia DX-kuuntelija-lehdissä esiteltyjä asioita vaan pikemminkin esitän joitain hyväksi havaittuja muutoksia esitettyihin juttuihin sekä ehkä jotain uuttakin.

Tästä löytyy Trio 9R59DS - vastaanottimen kytkentäkaavio.

FILTTERIEN LISÄYKSET

DX-kuuntelijan numeroissa 1/81 ja 11-12/84 esitettyihin filtterimuutoksiin lisäisin ja muuttaisin seuraavaa.
Ensinnäkään en näe käytön kannalta järkevänä sijoittaa vaihtokytkintä vastaanottimen päätyyn vaan esimerkiksi antennitrimmerin ja bandikytkimen väliin etulevyyn.
Jos kytkin johdotetaan suojatulla kaapelilla ei pidemmästä etäisyydestä liitospaikkaan tule käytännössä mitään ongelmia.
Kytkimen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota - monissa vastaanottimissa on näkynyt käytetyn varsin surkealaatuisia halpamalleja.
Alapuolella olevassa valokuvassa on eräs vaihtoehto vaihtokytkimen sijoituspaikaksi antennitrimmerin viereen.
Johdotus on tehty ohuella sinisellä koaksiaalikaapelilla välitaajuusosan piirilevyltä tälle kiertokytkimelle.
Mielestäni käyttömukavuus on huomattavasti parempi tällä kytkimen sijoituspaikalla kuin vastaanottimen päätyyn asennetulla.
Sovitusvastuksina kannattaa käyttää pintaliitosvastuksia, koska johdotus saadaan niiltä osin "olemattoman lyhyeksi" ja yksi "vuotopaikka" on vähemmän.

Filtterijohdotuksen väliin voidaan piirilevylle asentaa maihin kytketty metallilevy.
Sen asennuksessa on varottava oikosulkuja ja tarvittaessa eristää sen sivuja vaikkapa sähköteipillä.
Mitä tulee sitten vaihtokytkimen johdotukseen alkuperäisten lehtiartikkelien mukaan(artikkelien kuvissa ainoastaan lisätty yksi filtteri piirilevylle - ei vaihtokytkentää)- niin käsittäkseni (artikkelin piirrokset eivät yksiselitteisesti kerro!) ohjeen mukainen vaihtokytkimen kytkentä katkoo myös maata - mikä on täysin tarpeeton asia ja aiheuttaa kytkentänapsahduksia kuuntelijan kuulokkeissa.
Annetut filtterien kaistaleveysarvot eivät ole paikkaansapitäviä - esimerkiksi kapein filtteri CFJ455K6 antaa laitteeseen asennettuna noin 2,2 kHz / -6dB kaistaleveyden.

TAAJUUSLASKIMET

Taajuuslaskinliitännän johdotuksessa kannattaa kiinnittää huomiota tukevuuteen ja kytkentäkonkka kannattaa valita mahdollisimman pieneksi, jotta virityksensiirtymä olisi pieni.
Varteenotettava vaihtoehto on nestekidenäyttöisen laskinmodulin asentaminen aluelevitysasteikon tilalle.
Esimerkiksi PCIM 177 - moduli sopii kuin nenä päähän asteikon aukkoon - mikäli kyseisen laskinmodulin vaan onnistuu jostain hankkimaan.
Koska laskinmodulin käyttöjännite on 5V - saa käyttöjännitteen helposti Trion hehkujännitteestä tasasuuntaamalla.
Näyttömoduulin saa ilman esijakajaa näyttämään 3,999MHz asti 0,1 kHz tarkkuudella mikä on yleensä MW-vastaanottimena käytetylle laitteelle sinänsä riittävä. Esijakajalla saadaankin sitten koko taajuusalue näyttöön 1 kHz resoluutiolla.

Laskimen asennus rx:n sisäpuolelta katsottuna .

AGC:N KYTKENNÄT

Tapio Majamäen artikkelissa "Lisää suorituskykyä kantta viilaamatta" esitetty AGC:n kytkentämuutos on varsin toimiva juttu.
Erityisesti vielä voi mainita, että kovaa herkkyyttä vaativissa tilanteissa AGC:n poiskytkennällä saadaan aivan selvästi lisää puhtia kuunteluun.

VERKKOHURINA

Jotkut ovat aikoinaan käyttäneet korkean alarajataajuuden omaavia kuulokkeita päästäkseen eroon Triolle tyypillisestä verkkohurinasta.
Toimiihan se toki niinkin ! Yhtenä ratkaisuna on korvata vastaanottimen pientaajuusvahvistin sopivalla puolijohde (mikropiiri) vahvistimella.
Tarkoitukseen sopivia muutaman vatin antavia piirejä on miltei kaikilla analogiapiirejä valmistavilla firmoilla.
Yksi tapa vähentää verkkohurinaa on lisätä anodijännitteen suotokonkan rinnalle vaikkapa 100 uF / 250V elektrolyytti.
Tästä löytyy tarkempia ohjeita (ja paljon muutakin juttua Trion modifioinnista) Weltweit Hören-lehdestä 2 / 1974.

VERKKOLIITÄNNÄN SIISTIMISTÄ

Turvallisuussyistä on suotavaa muuttaa verkkojohto maadoitetuksi ja samalla suojailla verkkojännitteisiä pisteitä jotta vältyttäisiin turhilta sähköiskuilta virityksiä suoritettaessa.



Yllä olevassa valokuvassa on rakennettu uusi vedonpoistaja paksumalle verkkojohdolle.
Alkuperäisen vedonpoistajan paikalla on läpivientikumi.
Verkkojohto on nyt myös tarvittaessa vaihdettavissa ilman juotostyökaluja sekä helpoimmin vahingossa kosketeltavat jännitteiset osat on suojattu kutistussukalla.

Täysin "nykynormien mukainen" ei verkkopuolen kytkentä näinkään muutettuna ole, sillä verkkokytkin tulisi olla kaksinapainen.
Joka tapauksessa kuitenkin käyttöturvallisuus on maadoituksesta johtuen oleellisesti parempi.

TAKAISIN MODIFIOINTEIHIN !

TAKAISIN TEKNIIKKAHAKEMISTOON !