TRIO JR-310 PERUSTEELLISTEN MUUTOSTEN KOURISSA
- ELI AMATÖÖRIVASTAANOTTIMEN MUUTTAMINEN YLEISRADIOBANDEILLE


10.1.1999

Tämä kertomus on tekemästäni "projektista" parinkymmenen vuoden takaa. Laite on edelleen käytössä - tosin eri omistajalla - ja kuulemma hyväksi havaittu.

Amatöörivastaanotin Trio JR-310 oli ensimmäinen varsinainen liikennevastaanottimeni lukuunottamatta vanhoja kotimaisia VREH - ja VRLK -vastaanottimia.
DX-kuuntelun kannalta ei pelkät amatööribandit kattavalla koneella ollut paljoakaan käyttöä.
Vastaanotin oli kuitenkin lisävarusteena asennetun 2,7 kHz leveän mekaanisen suotimensa ansiosta selektiivisyydeltään erinomainen useisiin vastaanottimiin verrattuna samoin kuin transistoroitu VFO oli riittävän stabiili.

Käytännön muutostyöt kohdistuivat lisättäviin etupiireihin 150 kHz - 3 MHz alueille, uuden LW-, MW-, ja lyhytaaltoisten yleisradiobandien vastaanoton mahdollistavan bandioskillaattorin rakentamiseen, ensimmäisen sekottajan uusimiseen, audiovahvistimen uusimiseen jne...

Olen kirjoittanut tästä aiheesta koskien lähinnä sekottajan vaihtoa Mini Circuitsin SBL-1:ä koskien artikkelin DX-Kuuntelijan numeroon 6-7/80.
Vastaavia muutoksia voi innokas rakentelija tehdä muihinkin laitteisiin joihin tästä jutusta voinee saada vinkkejä.

ETUPIIRIEN JA OSKILLAATTORIN MUUTOKSET

Trio RJ-310 on kaksoissuperi, jossa ensimmäinen välitaajuus on etulevyn nupista "viritettävä" kuten etupiiritkin.
taajuusalue on tällä välitaajuudella 5344 - 5955 kHz - siis 600 kHz levyinen alue.
Alunperin vastaanottimen ensimmäisen oskillaattorin (bandiosku) kiteet valittiin samasta kytkimestä kuin etupiirien virityspiiritkin.
Koska tämä muutos toi tarpeen saada huomattavasti enemmän vaihtokytkimen asentoja kuin bandikytkimessä oli niin jätin bandikytkimen ainoastaan etupiirien vaihtoon ja rakensin kokonaan uuden oskillaattorin varustettuna 24-asentoisella kytkimellä kiteiden valintaa varten.

Sinänsä huvittavana yksityiskohtana oli, etten saanut silloin mistään halvalla sopivaa kiertokytkintä (nykyisin löytyisi kyllä hyvinkin pilkkahintaan) ja niimpä halvin tapa oli tilata venäläisen yleismittarin varaosina kytkinkakut ja rakentaa mekanismi itse!

Itse bandioskillaattori oli yksinkertainen Fet-osku käsittäen kiteiden lisäksi virityspiirit kidetaajuuksille sekä SBL-1 mikserin syöttöön sopivan bufferiasteen.
Kiteitä tarvittiin koko joukko alkaen taajuudesta 5955 kHz (alue 0...0,6 MHz).. loppuen käytännössä 20.955 kHz:iin (alue 15.0 - 15.6 MHz).
Kytkinrakenteeseen jäi siten vielä vapaita asentoja mikäli korkeammat bandit olisivat jostain syystä kiinnostaneet.

Osaa alkuperäisistä kiteistä olisi pystynyt hyödyntämään myös yleisradiobandeilla valitsemalla etupiirien virityksen siten, että vastaanotto tapahtui joko välitaajuuden verran ylä- tai alapuolella oskilaattoritaajuutta.
Käytännössä varsinkin tehtyäni muutoksen ekan vt:n säätöön tätä ei voinut käyttää.
Samoin olisi etupiirien virityksen etsiminen hankalampaa verrattuna ratkaisuun, jossa oskillaattoritaajuus on koko ajan välitaajuuden verran vastaanottotaajuuden yläpuolella ja tietysti myös VFO:n asteikko olisi toiminut "väärinpäin".
Koska käytännön DX-kuuntelussa ei ole paljoa käyttöä ylimmillä lyhytaaltobandeilla - niillä kun on pääasiassa kansainvälisiä lyhytaaltoasemia, ei harvinaisempia paikallisasemia - saattoi hyvällä omallatunnolla poistaa käytöstä joitain näiden alueiden etupiirejä jotta sai tilaa alempien taajuuksien uusille virityspiireille.
Nämä virityspiirit tein aivan tavanomaisesti hyödyntäen osin vanhoista putkivastaanottimista purkamiani keloja ja trimmereitä.
Käytännön hyötyä ei erillisestä ensimmäisen välitaajuuden virityksestä ollut varsinkaan sen jälkeen kun korvasin alkuperäisen kytkennän diodimikserillä.
Tämän johdosta kytkin sopivan välityksen pyörittämään sitä VFO:n mukana, mikä helpotti käyttöä kun taas erillinen bandi - ja etupiirikytkentä sitä puolestaan monimutkaisti.
Tosin kyllähän esim. Racalien käyttäjät ovat tottuneet erillisiin kytkimiin tässä tarkoituksessa.

SEKOTTAJAN MUUTOS

Jo aiemmin olin havainnut joidenkin voimakkaiden ensimmäisen välitaajuuden alueella olevien asemien tulevan läpi oli bandikutkin missä asennossa tahansa.
Vastaanottimessa olevat pari estopiiriä ja sinänsä Triojen tyyliin tehdyt heikohkot etupiirit eivät tätä estäneet.
Tilanne huononi merkittävästi bandimuutosten jälkeen DX-kuuntelijalle oleellisen tärkeän 60 metrin ( ja itselleni vähemmän tärkeän 49 metrin) bandien alueella.
Nämä bandit kun sattuvat turhan lähelle ensimmäisen välitaajuuden päästökaistaa, jolla oli kaksikkokonkalla viritettävä varsin loivareunainen kaistanpäästösuodin.

Kokemukseni diodisekottajista olivat tuolloin varsin vähäisiä, mutta lukemani perusteella ajattelin kokeilla toisiko sen käyttäminen alkuperäisen putkimixerin tilalla parannusta.
Sekottajaa seuraava laajakaistamuuntaja ei liene oikeaoppinen - kuten kunnon diplexeri - mutta toimii erinomaisesti sovittaen sen putken korkeaimpedanssiseen sisäänmenoon.



Muutin kytkennän ylläolevan kaavion mukaiseksi. Tämä edellytti alkuperäisen sekottajaputken kytkennän purkamista ja kytkemistä putkelle EF85 sopivaksi.
Putkelle tuli lisäksi AGC-jännite. Kun vahvistus putkelle saatiin sopivaksi havaitsin, että AGC:n tehokkuutta oli lisättävä. Muutin suurtaajuusputkelle 6BZ6 tulevan AGC-linjan vastuksen 330kohmiin, mutta säätövara oli vieläkin liian pieni.

Alkuperäisessä kytkennässä ei viimeinen vt-putki ole AGC:n piirissä.
Tämän putken ohjaushilalle on kytketty lähetinkäyttöä varten mute-liitäntään 100 kohm vastus, joka on vastaanotossa maissa toisesta päästään.
Leikkasin folion poikki sopivasta kohdasta piirilevyä ja kytkin sitten AGC-jännitteen tämän 100k vastuksen kautta putken hilalle.
Tämän jälkeen oli AGC:n toiminta riittävän tehokas.

Kytkentämuutokset aiheuttivat sen, että S-mittari heilahti tuskin havaittavasti.
Mittarin saamiseksi näyttämään otin vertailujännitteen nollauspotentiometrin kautta aiemmin vastaanottimeen rakentamastani 12 V reguloidusta virtalähteestä.
Signaalinvoimakkuuden mukaan muuttuvan jännitteen otin toisen välitaajuuden ensimmäisen vahvistinputken suojahilalta maihin kytketystä jännitteenjakajasta.
Kytkin mittarille vielä suojadiodit sen liitäntänapoihin.



Muutos osoittautui erittain toimivaksi. Aiemmin oli kuulunut välitaajuusaluella asemia voimakkasti viritettäessä etupiirit tälle alueelle.
Nyt sen sijaan ei huomannut mitään asemia tällä alueella viereisten 60 ja 49 metrin alueiden kuuluessa mainiosti.
Havaitsin myös yhdessä kokeilussa, että alle 15MHz taajuuksia saattoi kuunnella pelkällä alipäästösuotimella ilman etupiirejä ja suurtaajuusvahvistinta.
Myös havainnot uuden MW-alueen signaalinsiedon suhteen olivat positiivisia vanhaan sekottajaan verrattuna.

MUITA MUUTOKSIA

Varsin monissa liikennevastaanottimissa ei audion äänenlaatu ole kovinkaan miellyttävä.
Lisäksi huono audio voi olla joskus jopa se ketjun lenkki, joka estää heikosti kuuluvan aseman signaalin lukemisen.
Ratkaisin tämän Trion tapauksessa ongelman vaihtamalla vanhan putkipääteasteen tilalle Saloran TV:n mikropiiripääteasteella toteutetun vahvistinkortin.

Koska oli tuohon aikaan kiinnostunut varsin paljon vastaanottimien taajuusnäyttöjen rakentamisesta tein tätä vastaanotinta varten laskimen.
Vastaanottimen toimintaperiaate aiheutti sen, että yksinkertaista laskinrakennetta ei voinut käyttää.
Tein vastaanottimeen liitännät sen kaikista oskillaattoreista ja puolestaan laskimessa olevalla logiikalla näistä taajuuksista "edestakaisin " laskemalla muodostettiin näyttöön vastaanottotaajuus SSB:llä tai CW:llä. AM:llä tarvittiin vain bandioskillaattorin ja VFO:n taajuudet ja esiasetettavat laskinpiirit, jotka huomioivat viimeisen 455 kHz välitaajuuden korjauksen näyttöön.
Laskimesta tuli irto-TTL:llä tehtynä aika mutkikas - mutta erittäin hyvin toimiva.

TAKAISIN MODIFIOINTIHAKEMISTOON !

TAKAISIN TEKNIIKKAHAKEMISTOON !