ATOMIPOMMEJA, DIGITAALILASKIMIA JA MAKKARAPAKETTEJA


2.4.1998

Ajattelin aloittaa tämänkertaisen kiroilun nykyajan pakkaustekniikasta kun eräs pari päivää sitten TV:stä tullut elokuva antoi jälleen kerran aihetta ihmettelyyn.
Kyse on nimittäin Shadow-nimisestä elokuvasta ja siinä rakennetusta atomipommista.
Kun siinä kuvassa kuulemma elettiin kolmekymmentälukua ja vehjettä kehitteli vain pari kaveria, niin tuntuu kummalta kun ne lisäksi olivat keksineet puolijohdetekniikan ja nixie-putket.
Siinä pommissa kun oli tyypilliseen tapaan ajastin, jonka tietysti pysäytetään viime sekunnilla.
Kun sen ajastimen tekniikka ja koko oli semmoinen, että se olisi ollut 60-luvulla mahdollinen, niin täytyy uskoa niiden fyysikkojen olleen varsinaisia monialaihmisiä.
Jos olisivat silloisilla putkilla sen tehneet niin olisi pelkkä ajastin ollut pommia suurempi. Olisivat nyt siihen elokuvaan tällännet sähkömekaanisen kellokytkimen niin olisi minulta tämäkin päivittely jäänyt tekemättä.

Sitten siihen aiheseen mistä aluperin piti kertoa. Meinaten noihin tyhmiin tuotepakkauksiin.
Tuntuu aika usein siltä, että jotkut tavarat ja aineet on pakattu piruuttaan mahdollisimman hankalasti käyttöönotettaviksi.
Olen koko niiden olemassaolon ajan päivitellyt kasettien päälle laitetun muovikalvon poiston vaikeutta. Jos niissä on repäisynauha, niin sitä kun ei saa vetää suoraan auki vaan vinoon.
Jos sen avaa kuten esim. tupakka-askin vastaavan on lopun kalvon irroittaminen kuin venymättömästä aineesta valmistetun ehkäisyvälineen poisto olisi käytön jälkeen.

Monissa pahvipakkauksissa on erinäköisiä katkoviivoitettuja "luukkuja", joita painamalla pitäisi sen luukun aueta. Yleensä vaan painuu se laatikko siltä kohtaa kasaan koska sitä katkoviivoitettua leikkausta ei ole tehty kunnolla.

Näitä esimerkkejä olisi lukemattomia. Lisäksi vaikeutetaan turhilla vaikeasti poistettavilla muoviin pakkaamisella tuotteen käyttöönottoa miltei kaikilla aloilla.
Pitäisi olla joku normi tässäkin asiassa kun niitä kaikilta aloilta ja asioista muutenkin tehdään.
Kyllä tulee ikävä niitä aikoja kun kauppias laittoi irtotavaran pussiin vasta ostohetkellä ja maito kaadettiin omaan kannuun. Lisäksi se maito oli kunnollista eikä kurria niinkuin nykyään.