RADIORAKENTELIJAN TYÖKALUT

- Vaikka sivustani ei ollut tarkoitusta tehdä mitään täydellistä työkaluesittelyä niin olen lisäillyt runsaasti kuvia ja koko paketin lataaminen voi viedä aikaa hitaammilla nopeuksilla joka täten kiireisille tai muuten hermostuneille ilmoitettakoon.



24.2.2013

Radiolaitteita tai muuta elektroniikkaa rakenteleva harrastaja joutuu tekemisiin varsin monenlaisten töiden kanssa mikäli hän ei ainoastaan kokoa valmiita rakennussarjoja.

Koska elektroniikka - ja radiohommissa voidaan joutua tekemisiin esim. isohkojen kaapelien ja liitinten kanssa ei kaikissa hommissa pärjätä aivan pienillä työkaluillakaan. Esimerkiksi isojen koaksiaalikaapelien liittimissä tarvitaan aika kookkaita kiintoavaimia.

Pyrin myös käsittelemään havaintojani eteen tulleista ongelmista, laatukysymyksistä, nikseistä jne.

Laitteiden koteloinnit ja muut rakenteet edellyttävät usein erilaisten metallitöiden tekemistä kuten peltikoteloiden tai asennusalustojen valmistusta - ja mikäli harrastaja niin haluaa voivat puusepänkin työt tulla kysymykseen.

Toisaalla kotisivuillani on esitelty piirilevyjen valmistusta ja siihen liittyviä työvälineitä ja menetelmiä kuten poraamista.
Eteen voi varsinkin omakotiasujalla tulla halu tehdä erilaisia ohjaus-, hälytys-, audio-, tietoverkko- yms. kiinteitä asennuksia radioharrastajan antenniasennuksista ja niiden kaapeloinnista puhumattakaan. Nämä vaativat kaikki omia työvälineitään.
Varsinaista elektroniikkarakentelun perustyötä juottamista ja sen perustyövälinettä juotinta käsittelen taas tällä sivulla.
Jonkinverran työkaluista - kuten kierretapeista - on puhetta myös Laitteiden korjaustöiden käytännön suorittamista käsittelevällä sivullani.

Yleisesti kannattaa työkalujen laatutason - mikä tarkoittaa käytännössä myös hintasoa - suhteen käyttää maalaisjärkeä.
Harrastekäytössä voi monien työkalujen suhteen pitäytyä varsin edullisissa halpamalleissa kun taas toisien työkalujen suhteen on syytä valita laatutavaraa.
Pitempiaikaisessa käytössä kannattaa leikkaavien työvälineiden suhteen maksaa vähän enemmän kuin kiroilla huonoa työn jälkeä.
Taas esim. erilaisissa pihdeissä - yleensä sivuleikkureita lukuunottamatta - usein varsin halvatkin pienet pihdit ovat täysin käyttökelpoisia ja kestäviä. Sama koskee elektroniikkatöissä hylsy-, lenkki- ja kiintoavaimia. Näitä kun juuri koskaan ei jouduta käyttämään kestävyytensä äärirajoilla kuten joissain auto- tms. konehommissa.

Eräs osa harrastusta on minulla vanhojen laitteiden purkaminen ja niiden osien uusiokäyttö. Työ tapahtuu isojen laitteistojen osalta romiksella ja loppupurku kotona. Näitä tulee sitten esim. kauniina kesäpäivänä purettua urakalla ja tällöin on usein hyvä ruuvinväännin ja täsmälleen ruuveihin sopivat hyvälaatuiset teräpalat tarpeen. Romiksella taas purettaessa osia esim. jostain koneesta saattavat ruuvit ja pultit olla olla tosi tiukassa jolloin käytettävien avainten laatu pitää olla hyvä.

Erilaisissa halpatuotteita myyvissä liikkeissä on näkynyt hyvin erikoisiakin työkaluja, joista monet ovat täysin käyttökelpoisia varsinkin jos niiden käyttö on suhteellisen vähäistä eikä kovin kuluttavaa tai rajua.

SIVULEIKKURIT JA MUUT PIHDIT

Sivuleikkurit kuuluvat siihen työkalujen ryhmään, joiden laadussa ei vähänkään vakavammin rakenteluaan ottavan kannata tinkiä.
Elektroniikkatöhin sopivan kokoisten laadultaan riittävien hinnat olivat aiemmin yleensä parista kymmenestä eurosta ylöspäin - laadukkaita halvempiakin voi nykyään löytää (Bilteman yksi malli seuraavassa kuvassa alle 5 euroa).
Käytännössä tarvitaan vahvempien johtimien leikkausta yms. varten ainakin yhdet isommatkin leikkurit kuten 125 mm tai isommat - esim. sähköasennustöissä yleiset leikkurikoot.
Voidaan tietysti käyttää muitakin leikkurityyppejä - kuten päätyleikkureita - mutta itse olen ainakin aina pärjännyt sivuleikkureilla.

Seuraavassa kuvassa on elektroniikkatöihin sopivia sivuleikkureita joista ylimmäisenä on erittäin edullinen - mutta ihme ja kumma käyttökelpoinen - Bilteman malli, sitten Knipexin ja Bachcon huomattavasti kalliimmat versiot. Kuvassa on myös parit vahvempien kaapelien katkaisuun tarkoitetut leikkurit joista vasemman puolimmainen on Bilteman ja oikealla japanilainen Hit (myyjä Robinhood)



Minulle ei ole vielä selvinnyt miksi joissain työkaluohjeissa väitetään että elektroniikkasivuleikkurien toisen sivun tulee olla täysin suora. Ainakin lievä viiste noissa ylläolevissa Bahcon sivuleikkureissa tuottaa aivan moitteetteettoman leikkuujäljen...

Seuraavana on Bilteman ESD-mallisia pihtejä joista kahdet sivuleikkureita.



Tämän sarjan sivuleikkureista löytyi teroitukseltaan kaksi erilaista mallia, joista toinen jättää komponenttijohtimeen riittävän pitkän pään piirilevyjuotosta ajatellen jos leikkaus tehdään niin, että leikkurien sivu koskettaa leikatessa piirilevyn foliopintaa.
Tällä voi tietysti leikata komponenttilangan poikki helposti myös juottamisen jälkeen - useimmiten itse juotoksen tinaosaa vahingoittamatta. Tätä en kuitenkaan vanhan ajan militääriohjeita noudattavana suosittele - eli kaikki johdot valmiisiin mittoihin ennen juottamista!





Yleiskäytössä minulla kulkee autossa aina mukana työkalulaukku jossa on pääosin sähköasentajan työkaluja. Tämä on kätevä valikoima jos joutuu tekemään jotain tavallisia asennuksia tietoverkko-, audiolaite- tai sähköpuolella tai sitten pitää romiksella purkaa jotain laitteita.



Laukussa minulla on jännitetyökaluiksi käypäisiä NWS:n pihtejä joista seuraavan kuvan sivuleikkurit eivät ole kovin sopivia pienille johtimille. Näitä varten laukussa on sitten aiemmin esitetyt Bilteman sinikahvaiset sivuleikkurit.
Seuraavan kuvan oikeassa reunassa on Knipexin pihdit pääteholkkien puristamiseen - holkit ovat ehdottoman tarpeellisia säikeellisten johtimien päissä verkkojännitteisissä (ja muissakin) asennuksissa ruuviliittimiin.



Seuraavassa kuvassa on sivuleikkureista pari mallia eli Bilteman uudehko malli jossa on lisätty voimaa nivelmekanismilla. Tästä minulla ei ole vielä toistaiseksi pidempää käyttökokemusta. Sen sijaan oikeanpuolimmainen Bahcon 70 - luvun 125 mm malli oli minulla käytössä koko ajan kun tein aikoinani 5 vuotta sähköasennustöitä. Mielestäni tämän kulutuskestävyys oli huippuluokkaa. Jotkut asentajat käyttivät isompia sivuleikkureita,mutta minun mielestäni tämä oli sopiva 1,5 - 2,5 neliön johdoille ja sopi pienikokoisena ahtaampiinkin paikkoihin. Kuvan vasemmalla reunalla on minulla olevista kolmesta erikokoisesta Knipexin yleispihdistä pienin malli.



Jännitteistä kaapelia ei kannata katkaista sivuleikkureilla. Tämä kolo syntyi aikoinaan toisiin edellämainittua Bahcon mallia edustaviin leikkureihin kun katkaisin jännitteisen MMJ - kaapelin...



Muita pihtejä tarvitaan myös monissa töissä. Näitä ovat erilaiset suorat ja taivutettuleukaiset kärkipihdit, pyöröpihdit, yleispihdit eli miljoonapihdit jne.

Mielestäni yleispihdeistä eräs parhaimpia malleja on Bahcon 1970 luvulla markkinoima jatkuvasti säädettävä malli jossa on samanlainen säätöpyörä kuin kuin jakoavaimessakin. Näitä oli silloin kaupan ainakin kahta eri leuan leveyttä ja seuraavan kuvan malli on näistä se leveäleukaisempi. Tartunta kohteeseen on hyvä koska leukojen kulma kohteeseen voidaan säätää tarkalleen oikeaksi.



Sen sijaan tuommoinen "perinteinen" malli yleis - eli papukaijapihdeistä on useimmiten aika surkea löystyvine ruuveineen. Monet halvat mallit näistä hyppäävät noista pykälistään metallin taipuessa tältä pihdin ohuimmalta kohdalta kun väännetään pihdillä voimakkaasti.



Kun tarvitaan kunnon vääntöä sekalaisista osista niin mikään ei voita kunnon putkitonkeja. Seuraavassa kuvassa on Bahcon pienet putkitongit 70 - luvulta ja ovat edelleen erinomaisessa kunnossa.



Komponenttijohtimien taivutuksessa olisi hyvä käyttää joko pyöreähköleukaisia kärkipihtejä tai "omata kädessään hyvä tuntuma", jotta ei taivuta liian jyrkästi (ja vioita samalla) johtimia.



Kuvassa on vasemmalta parit vähän isommat Bahcon kärkipihdit, Belzerin sileäleukaiset lattapihdit, kolme Bilteman pienempää kärkipihtiä ja meikäläisen suosimaa mallia olevat Knipexin kuorimapihdit (joista säädön lukitusmutterikin on hukkunut koska en sitä juuri käytä..)

Pienemmissä töissä tarvitaan pinsettejä, johtimien eristeen poistossa kuorintapihtejä jne...

Muutama Kiinasta tilattu pinsetti esiintyy seuraavassa kuvassa. Hinta on kohtuullinen ja laatukin ihan siedettävä.



Haluttaessa tehdä elektroniikkajohdotuksia ammattitasoisesti on paljon hyötyä "Anti Wicking" - pinseteistä. Näillä estetään johtimen päätä tinattaessa tai juotettaessa tinan imeytyminen haluttua pidemmälle johtoon ja samalla eristeen vaurioituminen jos se on helposti sulavaa muovia kuten PVC. Näitä tarvitaan jokaiselle johdinkoolle omansa ja eivät ihan halpojakaan ole. Ohjeistusta käytöstä löytyy mm. militääripuolen juotosoppaista.



Monissa töissä ovat kätevät myös pienet lukkopihdit jollaisista yksi malli tässä kuvassa.



Monissa liikkeissä - esim. Biltemassa - on nykyisin varsin hyvä valikoima pieniä ja ihan käyttökelpoisia pihtejä varsin edullisesti.
Kuorintapihtien suhteen kannattaa taas laatu huomioida kuten aiemmin leikkaavista työkaluista mainitsin.
Riippuu myös henkilön kokemuksesta ja tuntumasta kaapeliin millaisilla työvälineillä pärjää kuorintatöissä. Itse olen tottunut kuorimaan pienet johtimet sivuleikkureilla ja isommat sekä myös koaksiaalikaapelit mattoveitsellä. Tämän menetelmän etu on siinä ettei välttämättä tarvitse isoa työkaluvalikoimaa.
Vahvavirtakaapeleissa ovat kaapelin vaipan kuorintaan kylläkin "jokari - tyyppiset" kuorintatyökalut ylivoimaisia ja nykyään suhteellisen edullisiakin.

Seuraavassa kuvassa muutama Weicon - merkkinen kaapelin kuorintatyökalu. Keskimmäisellä pääsee ahtaampiikin paikkoihin.
Oikealla kaksi koaksiaalille tarkoitettua mallia joista oikealla olevaa Cablecon - merkkistä olen käyttänyt hyvin tuloksin satelliittiantennien kaapelien kuorinnassa.



Yksisäikeisten 1,5 - 2,5 neliön johtimien kuorinnassa totuin aikoinani sähköasennushommissa käyttämään perinteistä päästä kuorivaa pihtimallista työkalua myös siten, ettei sen syvyyden säätöruuvin asennolla ole merkitystä kun tuntuma kaapeliin on kädessä.
Käytin 60 - luvun lopulta 10 vuotta Facomin mallia, sittemmin kuvassa näkyvää Belzeriä ja nykyään useimmiten aiemmassa kuvassa ollutta NWS:ää - ja kaikki ovat olleet hyviä ja kuluvat käytössä kun kuorintakertoja on riittävän monta tuhatta. Timanttiviilalla voi kuorintapihtejä hyvin varovasti jonkin verran teroittaa.
Mielenkiintoisena havaintona on tällä sivulla esiintyvissä kaikissa kolmessa samantyyppissä pihdissä erilainen palautusjousen toteutus. Tämä jousisysteemi on yleensäkin erilaisissa pihtimalleissa ongelmallinen erityisesti jos se on toteutettu jousiliuskoilla jotka ovat kahvojen puolella ja kiinnittyvät kahvojen muovisuojusten sisään (jotka joissain pihdeissä eivät tahdo pysyä paikoillaan vaan pyrkivät liukumaan).



Semmoisia "automaattipihtejä" yms. joissa on kolot eri kokoisille johtimille en oikein koskaan aiemmin ole tykännyt käyttää asennushommissa sen paremmin kuin vastaavilla koloilla varustettuja "abikopihtejäkään" - jotenkin johdon asettelu koloonsa tuntuu meikäläisestä hitaalta ja hankalalta sekä myös työkalu ei sovi aina työasentonsa puolesta ahtaisiin paikkoihin.
Tosin joissain vaativimmissa työhommissa oli edellytyksenä, ettei säiettäkään saa katketa ja eristevaipan leikkauksen tulee olla täsmällinen. Tällöin juuri oikeankokoinen työkalu on paikallaan.
Tässä mielestäni on juuri merkitystä sillä tehdäänkö hommaa työpöydän vieressä vai asennuskeikalla jossa paikasta riippuen tila voi olla hankala työkalujen mahtumisen puolesta esim. pieniin koteloihin tms. ja työkalumäärääkin on pyrittävä pitämään niin pienenä mitä taskuissa pystyy kuljettamaan homman tehdäkseen.
Heräteostona muun roinan ohella tilasin muutamat kuorintapihdit DealExtremestä testatakseni onko niilla käyttöä ja mikä on edullisen tuotteen laatu.
Seuraavana on kolme tällaista pihtiä joiden hankintahinta ei hirvitä ja ainakin kaksi näistä(vasemmanpuolimmainen ja keskimmäinen) ovat lyhyen kokemuksen mukaan ihan ok. Silloin kun kuorittavana on isompi määrä varsinkin sitkeäeristeisiä johtimia niin nämä voittavat kyllä sivuleikkurit.



Koaksiaalikaapelien kuorinnassa varsinkin ohuella suojavaipalla (pieni punos ja alumiinifolio) varustetuissa TV-antennikaapeleissa on oikein säädetty kuorintatyökalu paras ja ehdottomasti nopein väline.

Erilaisista puristusliitoksissa käytettävistä pihdeistä löytyy juttua sekä RF-liittimiä että liittimiä käsitteleviltä sivuiltani.

Näistä esimerkkeinä seuraavaksi puristuspihtejä tavallisimmille kaapelikengille.



Puristettaville koaksiaaliliittimille on tässä Partcosta ostettu useimmimmat liitinkoot kattava sarja.



Tietokonepuolen jutuissa tulee tarpeeseen joskus RJ-45 kaapeliliittimien kytkennät vaikka välikaapeleina käytetään yleensä valmiskaapeleita. Ristikytkentäpaneeleissa ja seinärasioissa tarvitaan usein "krone - työkalua" (joka tosin on seuraavassa kuvassa Haupa - merkkinen vaikkakin lähes identtinen kopio alkuperäisestä. Huomattavaa on, ettei tämä työkalu sovi Lucentin runkoliittimien hahloihin vaan sille pitäisi olla oma työkalu. Hätätilassa onnistuu näihin hahloliittimiin johtimen laitto myös sopivalla talttapäisellä ruuvimeisselillä.
Nykyisissä esim. Lex-Com - liittimissä ei tarvita lainkaan asennustyökalua.
Seuraavassa kuvassa on edellämainitun työkalun lisäksi puristuspihdit RJ-19 ja RJ-45 liittimille.



Maadoitusjohtimien yms. järeämpien kaapelien useamman kymmenen neliömillin johtimet vaativat puristusliittimiä käytettäessä melkoisesti pihdeiltä voimaa ja ovat olleet aiemmin hinnoittelultaan täysin "ammattilaisluokassa".
Biltemalla on kuitenkin ollut jonkun aikaa myynnissä jotensakin tavallisenkin ihmisen kukkarolle sopiva malli 16 - 95 neliön kaapelikengille ja jatkoholkeille käypäisestä puristuspihdistä.



Varsinkin amerikkalaisissa ohuesta alumiinilevystä tehdyissä laitteissa on perinteisesti käytetty niitattuja muttereita koska ohueen levyyn ei kunnon liitosta saa tehtyä ruuvilla ilman vastamutteria. Meikäläisen makuun eivät peltiruuvit sovi - ne ovat mielestäni tarkoitetut kertakäyttöasennuksiin kuten pop - niititkin.
Tutustuin 80 - luvulla lentokonetekniikan asennuksissa niittipihteihin joilla holkkimainen sisäkierteellä varustettu niitti vedetään levyssä olevaan reikään kiinni kuten pop-niittikin. Tuohon aikaan olivat tuommoiset erikoistyökalut vielä kalliita, mutta nyttemmin on jo pitkän aikaa ollut esim. Biltemassa ollut myynnissä pihtisarja jolla voi asentaa M3 - M6 - kierteellisiä niittejä.
Mukana olevat ja lisäniitteinä saatavat alumiininiitit eivät tosin ole oikeastaan mistään kotoisin koska pehmessä materiaalissa oleva kierre "korkkaa" hyvin helposti. Onneksi on saatavana muista liikkeistä sinkittyjä rautaniittejä kuten haponkestäviäkin joita voi asentaa näillä pihdeillä.



Seuraavassa valikoima alumiini ja teräsniittejä



RUUVIMEISSELIT

Lähes jokainen ihminen on joutunut tekemisiin tarkoitukseen sopimattoman meisseli - ruuvinkanta - yhdistelmän kanssa.
Niinpä valikoima, jolla pärjää useimissa töissä muodostuu kohtalaisen suureksi ruuvimeisselien osalta.

Kuten lukija huomaa niin käytän nimitystä "ruuvimeisseli" kai virallisemman "ruuvitaltta" nimen sijasta. Välillä tosin toistoa välttääkseni voin tehdä toisinkin. Kuitenkin taltta on mielestäni taltan näköinen leikkaava työkalu ja siihen asti kun käytettiin vain uraruuveja oli ruuvimeisselikin talttamainen, nykyään useimmiten ei..

Ristiuraruuveihin sopivia meisseleitä tulee olla sekä Phillips - että Pozidriveuriin sopivia.
Silti ei kummastakaan sarjasta löydy ihanteellista ruuvitalttaa vaikkapa Icom IC-R71:n kannen ruuvien avaamiseen - siinä ja joissain muissakin radioissa on käytetty jotain ihan omaa "japanilaista standardia. Itselläni on yksi "epämääräisen valmistajan" tuote, joka sopii sattumalta juuri näihin ruuveihin.
Japanilaisissa laitteissa - ainakin harrastelijatason radioissa - on käytetty usein aika pehmeitä mustaksi maalattuja messinkiruuveja eli kannattaa valita meisseli oikein ja painaa se tukevasti uranpohjaan ruuveja kierrettäessä tai jäljellä on helposti ruuvinkannassa vain messingin värinen kuoppa jonka jälkeen ruuvin saa auki vain pihdeillä tai poralla..

Lisätietoa ruuveista löytyy esim. suomenkielisestä Wikipediasta jonka tiedot tosin eivät ole kovinkaan kattavat.
Koska koko maailma ei elä metrisessä järjestelmässä ja harrastelija joutuu ehkä useinkin tekemisiin jenkkilaitteiden kanssa niin kannattaa ruuvitietoa katsoa myös englanninkielisestä Wikipediasta.

Sivumennen sanoen kannattaa valitessa ruuveja uuteen laitteeseen käyttää joko Pozidrive - tai Torx - ruuveja. Kaupasta Suomessa ei yleensä muita myydäkään, mutta edellämainitut kantamallit ovat ominaisuuksiltaan parempia kuin Phillips jota joissain ruuvimalleissa saattaa kaupassakin tulla vastaan.

Kannattaa ottaa tavaksi tarkastaa onko ruuvi Phillips (PH) - huom ei Philips, se on partakonevalmistaja joka yrittää tehdä myös elektroniikkaa (putkiaikaudella laitteet olivat firmalla hyviä, sen jälkeen edelläkävijä kulutuselektroniikan laadun huononnuksessa mikä on nykyään kaikilla valmistajilla näköjään tärkein asia tuotannossa) - vaiko Pozidrive (PZ). Kun ruuvi ei ole tiukassa niin kiertyy se toki väärälläkin työkalulla, mutta tiukassa ollessaan menee hyvin äkkiä ruuvin kanta pilalle varsinkin jos ruuvi on kovin pehmeää materiaalia.
Tämä korostuu erityisesti käytettäessä ruuvinväännintä koska tuntuma kohteeseen ei ole yhtä hyvin hallittavissa kuin käsityökalulla.
Tästä asiasta kirjoittaminen tuli mieleeni lukiessani muuten aivan mainiota Tauno Rupposen kirjaa "Pintaliitoskomponenttien kytkentöjä" jonka työkaluosiossa sivuutettin ruuvitaltat vain maininnalla taltta- ja ristipäisistä työkaluista.

Seuraavassa kuvassa on malliksi erilaisia räkkikiinnityksessä käytettyjä M6 - ruuveja.
Vasemmalla on kaksi Phillips kantaa ja kolme oikeanpuolimmaista ovat Pozidriveä. Pozidriven tunnistaa parhaiten urien välissä olevista "viivoista". Kuvassa on myös erilaisia pinnotteita ja materiaaleja - oikeanpuolimmainen ruuvi on ruostumatonta materiaalia.
Itse suosin kaikessa laiterakentamisessa ruostumattomia tai haponkestäviä ruuveja niin ulkonäkö- kuin korroosionkestosyistä.



Tiukassa olevia ruuveja avatessa on joskus apua iskemismenetelmästä eli painetaan meisseli tiukasti kantaan ja napautetaan kevyesti meisselin päähän vasaralla samalla kiertäen meisseliä.
Näin saadaan auki kantaa vahingoittamatta tehtaassa koneellisesti usein tiukkaan asennetut pienet ruuvit.

Joskus saattavat tiukkaankierretyt tai lukitut ruuvit olla niin lujassa, että meisselin kestävyys on koetuksella.
Tämän johdosta laatu on poikaa näissä välineissä. Materiaali ruuvitaltoissa tulisi olla sopiva kompromissi kovan ja sitkeän väliltä.
Monissa tunnetuissa merkeissäkin tapahtuu lohkeamista liian kovan meisselinkärjen takia.

Usein joudutaan asentamaan ruuvi hankaliin paikkoihin. Tällöin on apua erikoismeisseleistä, joilla saadaan ruuvi pysymään meisselin kärjessä.
Parhaana olen tässä tarkoituksessa pitänyt "halkaistuja" malleja, jotka mahtuvat paremmin ahtaisiin paikkoihin kuin erilaisilla pidikkeillä varustetut.
Tällaisella meisselillä ei tule varsinaisesti kiristää ruuvia, koska niiden rakenne ei sitä yleensä kestä.



Edellisessä kuvassa on ylimmäisinä pari ruuvinpitimellä varustettua mallia - ylimmäisenä halkaistu talttapäinen malli. Sitten sekalainen valikoima pidempiä ja lyhempiä meisseleitä.

Työkalulaukussani kulkee valikoima sähkötöihin sopivia Haupa - merkkisiä ruuvimeisseleitä. Nämä ovat osoittautuneet hyvin kulutusta kestäviksi lukuunottamatta terässä olevaa muovisuojaa joka luonnollisista syistä vuosien myötä kuluu joutuessaan erilaisten rasitusten kohteeksi (ruuvimeisseleitä kun yleensä tulee käytettyä myös aputyövälineenä kampeamiseen esim. avattaessa erilaisia rakenteita) ja niimpä näitä on jo toinen erä menossa.





Nykyisin yleiset palasarjat eivät käytännössä korvaa tavanomaisia malleja joka paikassa koska niiden kiinnitys, pituus ja paksuus haittaavat ahtaissa ruuvinpaikoissa.



Tässä on valikoima eri mittaisia teräpaloja. Hankaluutena on syvennyksissä olevia ruuvien väännössä tarvittavien pitkien terien saatavuus. Kuvassa olevia pidempiä malleja ei tavanomaisista kaupoista juuri löydä kuin korkeintaan ura - ja ristipääruuveille sopivina. Teräpalan kiinnittimet ovat ohuimmillaankin niin paksuja etteivät sovi upotettuihin ruuvinpaikkoihin joiden reijän halkaisija on vain jonkun millin leveämpi ruuvinkantaa.

Kohtalaisen pitkiä ja sopivasti kavennettuja teräpaloja on seuraavassa Bilteman sarjassa. Kun tämmöistä mallia olisi vielä 2 - tai 3 kertaa pidempinä...



Tällä halpamallin meisselisarjalla ei laatua ole, mutta siinä on hyvä idea tehdä pienikoinen teräpalasarja. Tämä toimii kun ruuvit eivät ole liian tiukassa....



Tämä oli ainoa Biltemasta löytämäni pitkillä teräpaloilla varustettu sarja. Koska teräpalojen molemmissa päissä on ruuvauskärki niin nämä eivät välttämättä pysy kunnolla kiinni kaikkien koneellisten ruuvinvääntimien kiinnittimissä.



1/4" kuusioteräpalojen vääntimenä on kätevä nivelöity räikkämalli. Tässä merkkiä Am-Pro.



Nykyisin varsin yleisiä ovat kaupallisissa laitteissa Torx-kantaiset ruuvit.



Edellisessä kuvassa on amerikkalaisen Snap-On - firman valmistama pienikokoisia torx-avaimia käsittävä sarja.
Tämä sarja ei kuitenkaan sovi moniin vaikeisiin kohteisiin kuten eivät vastaavanmalliset kuusiokoloavainsarjatkaan.
Tarvittaessa meisselimallisia avaimia tulee valikoima melko suureksi kun huomioidaan lisäksi kuusiokoloavaimissa tuuma - ja millikoot.



Tässä kuvassa kohtalaisen laadukkaat Bondhus - merkkiset milli - ja tuumakoon avaimet joissa on pidemmässä osassa lisäksi pallopää mikä mahdollistaa käytön myös jonkin verran vinossa asennossa.
Näistäkään sarjoista - sen paremmin kuin ei muistakaan rautakaupoissa myytävistä sarjoista - ei löydy monissa laitteissa oleviin kuusiokoloruuveihin (nupit, akselien lukitukset jne) sopivia erittäin pienikokoisia avaimia ja näitä varten joudutaan ostamaan erikoisavainsarjoja.



Pienikokoisissa avaimissa tulevat laatuvaatimukset usein hyvin esiin niin kestävyyden kuin valmistustoleranssienkin suhteen jouduttaessa avaamaan esim. vanhojen militäärivastaanottimien lukittuja pikkuruuveja.

Seuraavassa kuvassa pari esimerkkiä siitä miten on käynyt laadukkaillekin amerikkalaisavaimille kun ruuvi on tiukassa eli toinen on kiertynyt, mutta kestänyt ja toisesta on pallopää katkennut



Moni on varmaan huomannut miten pehmeitä miltei meltoraudasta tehtyjä erilaiset huonekalujen yms. rakennussarjojen mukana toimitetut avaimet ovat. Tämmöisiinkin töihin kannattaa kaivaa esiin omat laadukkaammat avaimet ennenkuin pilaa ruuvinkannat. Ei hyödytä mitään jos sekä avaimen kulmat että ruuvin kannan kolo tärveltyvät.
Seuraavaksi on kuvattuna vähän pidempiä avaimia jotka voivat joissain tapauksissa olla hyvinkin tarpeellisia.



Yleiskäyttöön sopii esim. seuraavan kuvan vähän parempilaatuinen Bilteman sarja josta löytyy tavallisimmat torx - , kuusiokolo - ja hylsyavaimet.



Ihan oman lukunsa muodostavat radiohommissa ja joskus muuallakin tarvittavat viritysavaimet. Kun joudutaan säätämään ferriittimateriaalisia kelasydämiä ei työkalu saa vaikuttaa kelan induktanssiin tai muuten säädöstä tulee aika hankalaa. Samoin on työvälineen kärjen oltava tarkoin sopiva kelasydämeen jotta se ei murru säädettäessä - vaikkakin siinä on silti murtumisvaaran takia noudatettava varovaisuutta.
Seuraavassa kuvassa on vasemmalta vanha Collinsin vastaanottimen mukana tullut avain, Spectrolin ruuvitaltta trimmeripotentiometrien säätöön ja paria mallia keraamisia viritysmeisseleitä joista oikeanpuolimmaiset Lodestar-merkkiset on tilattu Dealextremen verkkokaupasta maksaen 2-3 euroa postikuluineen per kpl.



Varsinaisten viritysavainsarjojen löytyminen ei nykyään ole yhtä helppoa kuin ennen. Jos tarvitaan avaimia isommille kelasydämille, ei-johtavaa ainetta olevia kuusiokoloavaimia jne. niin valikoima on aika suppea ja myyjät harvassa.
Seuraavassa Digi-Keyltä ostettu Aven - merkkinen viritysavainsarja jossa on aika monen näköistä meisseliä.



Varsinkin eri kokoisia kuusiokoloavaimia löytyy Hozanin pienestä sarjasta jonka tilasin Elfalta. Kotelon kuvassa on ohjekin kuinka voi leikata tarvittaessa avainta saadakseen halutun koon käyttöön (kärjessä ensin pienempi kuusiokolo-osa, sitten isompi)



Perinteisten momenttiavainten lisäksi myös meisselipaloille tarkoitettuja "ruuvimeisselimallisia" vääntimiä on saatavana momenttiversioina kuten tämä Lindströmin malli.

KIINTO-,LENKKI-, JA HYLSYAVAIMET JA MUUT "MUTTERITYÖKALUT"

Elektroniikka - ja radiorakentelussa ja muissa siihen vivahtavissa töissä tarvitaan koko joukko erilaisia muttereihin tai vastaviin avainväleihin sopivia työvälineitä.
Jakoavaimiakin on toki oltava, mutta niitä tulisi käyttää vain jos sopivaa kiintoavainta tai lenkkiä ei ole saatavilla.
Kokoskaalakin on tosi laaja kun ajatellaan M2,5 mutteria( tai pienempiäkin) ja toisessa päässä isoja suurtaajuusliittimiä tai koteloihin yms asennettavia isohalkaisijaisia mutterikiinnitteisiä osia kuten liittimiä tai holkkitiivisteitä.

Seuraavassa kuvassa on "normaaliin" käyttöön sopiva Bilteman kiintolenkkisarja. Näistä kannattaa valita yleensä esim. tämmöinen sarja joissa on 10 vuoden takuu - ovat todennäköisesti sen johdosta vähän laadukkaampia ja kestävämpiä jos vaikka sattuu joskus tiukkojakin vääntökohteita.



Esimerkiksi suurtaajuusliittimien standardit ovat hyvin usein amerikkalaista alkuperää ja avainvälien mitoitus siis täten tuumainen. Näitä varten on tarpeen omistaa ainakin jonkin verran myös tuumakokoisia kiintolenkkiavaimia vaikkakin jotkut millikootkin ovat sopivia tuumakokoisiin muttereihin.



Kuten aiemmin mainitsin tarvitaan esim. isoissa liittimissä isoja kiintoavaimia. Seuraavassa kuvassa kuvassa oleva K-raudasta ostettu 6 - 32 mm sarja kattaa jo aika hyvin tämänkin tarpeen. Usein esim. N-liittimissä on avainvälit valittu niin ettei tarvita useaa saman koon avainta vaan yhdestä sarjasta löytyy sopivat liittimen eri avainväleihin jos joudutaan käyttämään kahta avainta liitintintä kootessa samanaikaisesti.



Monissa pienissä koaksiaaliliittimissä yms. on avainvälejä joihin tarvitaan normaalia ohuempi kiintoavain. Joskus on tämmöisiin tarkoituksiin esim. joidenkin halpojen työkoneiden yms. mukana täysin surkeita rautalevystä prässättyjä aivan "pehmeitä" avaimia.
Riittävän hyvästä työkaluteräksestä tehty ja karkaistu kunnollinen kiintoavain voidaan ohentaa hiomakoneella varovasti ja välillä runsaasti jäähdyttäen vedessä sopivaan paksuuteen.



Hankalissa mutterinväännöissä on kätevä räikkätoiminen lenkkiavain joita on myös nivelöityinä malleina. Tavallisissa rautakaupoissa yms. ei näiden kokovalikoima ole kuitenkaan kovin runsas, mutta tavallisimmat koot keskikokoisille muttereille 10 mm - 21 mm yleensä löytyvät.



Pieniin muttereihin kuten D-liittimen runkoliittimen kiinnityksessä jne tarvitaan pieniä hylsyavaimia. Tämän tapaisiin tarkoituksiin käy hyvin seuraava Bilteman meisselikahvainen sarja.



Järeämpään käyttöön on meikäläisellä tosi hyvin palvellut rautakauppa V. Kivirannasta Vammalasta 60-70 lukujen taitteessa ostettu japanilainen Hero - merkkinen hylsysarja jota on käytetty kaikissa vastaan tulleissa töissä kuten sähköasennushommissa, autoremontissa ja koneiden purkamisessa romiksella.



METALLITYÖVÄLINEET

Alumiini on helpon työstettävyytensä sekä hyvän lämmön - ja sähkönjohtavuutensa takia suosittu materiaali elektroniikan kotelorakenteissa.
Poraamisen, sahaamisen ja viilaamisen kannalta parhaita materiaaleja ovat useat seokset, joita käytetään pursotetuissa profiileissa ja valurakenteissa.
Tavalliset alumiinilevyt ovat yleensä pehmeämpiä ja sitkeämpiä, mikä johdosta esim. poraaminen on hankalampaa.
Sitkeä materiaali edellyttää hyväkuntoista terää, mieluiten leikkuunesteen (sprii) käyttöä ja yleensä jäysteiden poistoa porauksen jälkeen.
Varsinkin valumateriaaleja porattaessa lastut ovat purumaisia ja porattu reikä siisti ilman viimeistelytoimenpiteitä.

Ennen kun päästään työstämään metallia tarvitaan välineitä mittaamiseen, piirrottamiseen ja esim. porattavien reikien paikkojen merkintää pistepuikolla.
Ryhdyin metsästämään itsellenikin teollisuudessa takavuosina tutuksi tullutta metallimiesten käyttämää automaattipistepuikkoa jossa jousitoiminen mekanismi iskee puikolla jäljen kun puikkoa painetaan levyä vasten.
Tavallista rautakaupoista ei tuota tuntunut löytyvän - Biltemasta löytyi yksi malli joka ei kuitenkaan toimi mielestäni kovin hyvin ainakaan vähänkään "hienommissa töissä" eli puikkoa pitää painaa aivan liian voimakkaasti jotta se iskee ja jousta vaihtamalla tai virittämälläkään en saanut siihen samankaltaista tuntumaa kuin mitä metalliverstaiden käyttämissä ammattimalleissa oli.



Seuraavassa kuvassa esiintyykin sitten parempilaatuinen Facomin pistepuikko joka oli suhteellisen kallis - muistaakseni jotain 50-60 euroa.
Kuvassa on myös kaupallinen kovametallikärkinen piirtopiikki ja ihan viilaamalla vuosikymmeniä sitten tekemäni teräksinen vastaava.



Koteloiden reijittämisessä tavallisten metalliporanterien lisäksi ovat käyttökelpoisia kartiomaiset terät joita on saatavana sekä "sileinä" että porrastettuina.
Tässä kuvassa on kolme erilaista terää joista isoimmasta (4 - 30 mm) Haweran terästä jouduin pulittamaan satasen verran. Toinen pienemmistä on edullisempaa merkkiä Magnum - hinta joku parikymppiä. Magnum - merkillä on tuommoinen 30 mm asti menevä terä saatavissa vähän yli 40 eurolla.



Seuraavana Magnumin "sileä" 30 mm porkkanaterä.



Tarvittaessa isompia pyöreitä reikiä voidaan myös käyttää reikäsahoja. Näiden kokojen porrastus ei välttämättä sovi juuri sen kokoiselle aukolle jota tarvitaan, mutta usein vähän suurempikin reikä käy. Kannattaa olla tarkkana terän sopivuudesta metallitöihin koska suurin osa sahoista on tarkoitettu erilaisten rakennuslevyjen yms. pehmeiden materiaalien työstöön. Seuraavan kuvan Lidlistä ostamani sarja leikkaa hyvin alumiiniakin vaikka hampaiden koko onkin sopivampi puumateriaaleille (kokeile sopiva kierrosluku alumiinia työstettäessä). Reikäsahoilla on myös hyvä käyttää tenua leikkuunesteenä.



Porattujen reikien jäysteiden poistoon ja uppokantaruuvien upotuksiin on saatavana erilaisia upotusteriä. On huomattava, että monet niistä on tarkoitettu vain pehmeille (puu, muovi) materiaaleille. Kun työstettävänä on pehmeä alumiinilevy niin hyvä työn jälki upotuksissa vaatii ehdottomasti tenun käyttöä leikkuunesteenä.
Seuraavan kuvan Bilteman ihan hyvältä näyttävä upotusteräsarja tuottaa alumiiniin kolmikulmaisen upotuksen vaikka terät näyttävät ihan samanlaisilta kuin kunnon jäljen tekevät mallit. Liekö tämä tarkoitettu myös vain puulle tai vastaaville materiaaleille?



Seuraavassa kuvassa on taas Lux - merkkinen hyvin samannäköinen upotusterä joka tekee ihan hyvän jäljen alumiiniin - vaikka saman Luxin porkkanaterä ei taas alumiinia leikkaakaan....



Seuraavaksi ihan tyypillinen halpamallinen kuusiokantainen upotus / jäysteenpoistoterä joka tekee myös alumiiniin tenun kera ihan hyvän upotuksen - valukoteloissa ei tuota leikkuunestettä muuten edes tarvita.



Tässä kuvassa on muutama tarpeellinen työkalu metallitöissä.
Muovikahvaiset työvälineet jäysteiden poistoon, jotka kuvassa ovat reunimmaisina maksavat halpakaupoissa muutaman euron.



Biltemasta löytyy ihan metallivartinenkin työväline jäysteiden poistoon ja siihen saa varateriäkin



Olen suosinut aina kierteittämistä mutterien sijaan mikäli se rakenteen ja materiaalivahvuuksien takia on mahdollista.
Jätän peltiruvit ja popniitit peltiseppien käyttöön joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Harrastaja joutuu usein avamaan laitteitaan mihin tarkoitukseen peltiruuvi ei ole tarkoitettu.

Keskellä aiemmassa kuvassa oli kierretapin räikkäväännin varustettuna 6 mm konekierretapilla.
Kierretapeiksi kannattaa muuten aina valita konekierretappi klassisten kolmen tapin sarjan sijaan.

Muutamalla kympillä löytyy kaupasta suhteellisen järeisiinkiin kierteisiin asti ulottuvia kierretyökalusarjoja.
Nämä ovat käyttökelpoisia varsinkin pehmeään materiaaliin kierteitä tehdessä ja kun homma ei ole kuin satunnaista. Joidenkin käytetympien kokojen kierretapit esim. M3 - M8 kannattaa hankkia laadukkaampina konekierretappeina.
Pienillä tapeilla varsinkin alle 3 mm kannattaa sitten olla varovainen erityisesti sitkeillä materiaaleilla kuten pehmeä alumiini ja kupari. Tappi katkeaa hyvin helposti niin sivuttaisväännöstä kuin liiallisesta väännöstä kiertosuuntaan eli on muistettava kiertää tappia vastapäivään aika usein ja käyttää myös runsaasti leikkuunestettä.

Minulla on seuraavan kuvan mukaiset sarjat sekä milli- että tuumakokoisina. Vaikkakin sarjoissa on työvälineet sekä hienolle että karkealle kierteelle niin tarvitaan usein esim. liittimien asennuskierteille vielä hienompikierteisiä työkaluja.
Tällöin voi varautua siihen, että yksi kierretappi maksaa yhtä paljon tai enemmän kuin tämmöinen iso sarja.
Käsittämätöntä on mielestäni se, ettei näissä sarjoissa koskaan ole pienille kierretapeille räikkäväännintä. Minä en muunlaista väännintä pienillä tapeilla suostuisi käyttämään ellei sitten käytä konetta jengan tekoon.



Ennen kuin jenkoja päästään vääntämään tarvitaan niille poratut reiät.
Monet venäläiset edulliset porasarjat ovat ihan hyvälaatuisia - taas joillain Kaukoidässä tehdyillä halpasarjoilla ei tee mitään.

Kohtuullisen hyvälaatuinen on Clas Ohlssonilta ostamani Projahn - merkkinen poranteräsarja.



Edellisessä kuten monissa muissakin porasarjoissa on nykyään titaani-, koboltti- yms. pinnotteita jotka antavat terälle normaaliin HSS - terään verrattuna lisää kulutuskestävyyttä. Tämä pinnoite tietysti myös kuluu käytössä ja kun terää joudutaan joskus teroittamaan niin se luonnollisesti tällöin häviää terän kärjestä.

Monessa käytössä tarpeen ovat peltisakset, jotka kannattaa valita myös kohtuullisen hyvälaatuisina.
Näitä olen käyttänyt alkuperäisen tarkoituksen lisäksi vuosikaudet myös piirilevyn leikkaamiseen.

Seuraavana parit peltisakset. Ylimmäiset Krefting - merkkiset ostin aivan 70-luvun alussa ja hyvin ovat palvelleet käytössä mm. juuri piirilevyn paloittelussa lähes 40 vuoden ajan. Alimmaisia Wiss - merkkisiä saksia minulla on kahdet - sekä oikea että vasenkätiset.



Erilaisissa viimeistelytöissä tarvitaan viiloja. Neulaviilasarjalle löytyy elektronikan pienissä muotoiluhomissa runsaasti käyttöä.

Nykyisin on saatavana kaikenkokoisia timanttiviiloja - tiedä sitten "kuinka aitoja" noiden timantit ovat.
Hienompaan työstöön ovat kuitenkin toimivia. Seuraavana on kuvat tavallisesta ja timanttineulaviilasarjasta. Alumiinin työstöstä johtuen on osa viiloista vähän tukkeessa eli vaatisi erittäin hienon teräsharjan käyttöä.





TYÖKONEET

Porakone kuuluu useimman kodin perusvarusteisiin.
Mikäli käyttää porakonetta muuhun kuin pieneen näpräilyyn niin saattaa huomata, että laadukkaampi vaihtoehto akkuporakoneesta tuo vähemmän harmia. Itselläni oli ainakin viisi Einhelliä yms. muutaman kympin porakonetta erinäisiä vuosia ja vähänkin isomman työn kestäessä loppuivat aina akut tai koneiden vääntö kesken. Ostin sitten Makitan sarjan jossa on erillinen iskevä ruuvinväännin , erillinen porakone kolme akkua ja pikalaturi. Nyt voi tarvittaessa vääntää satamäärin pitkiä puuruuvejakin lankkuun - vaikkei se näihin elektroniikkahommiin kuulukaan niin tämmöisiäkin töitä voi huushollissa tulla vastaan...



Akkuporakoneessa vääntö tai akut eivät riitä kaikkiin töihin ja kotonakin tarvitaan myös iskuporakonetta - iskuporakoneen esim. Hiltin akkukäyttöiset mallit ylittävät yleensä hinnaltaan kotityökoneiden budjetin.
Tässä kuvassa on 15 vuotta sitten ostamani Boschin kone johon ostin myöhemmin Röhmin pikaistukan.



Sitten on vuorossa Lidlistä ostettu Parkside - porakone. Huvittavaa on se, että tämä kone on varustettu aivan samannäköisellä Röhmin istukalla kuin edellä olleessa Boschissa (tosin toisessa on punainen ja toisessa musta rengas istukan keskellä) ja että tuo Boschiin ostamani istukka maksoi työkaluliikkeessä saman verran kuin koko Parksiden kone laukkuineen!
Aika sitten näyttää mikä on Parksiden kestävyys...



Elektroniikkarakentelussa saatetaan joutua tekemään niin hyvin pieniä kuin varsin suuriakin reikiä.
Pienien reikien teko käsivaralta on hankalaa. Jonkilainen porateline olisikin hyvä olla, mikäli käytetään käsiporakonetta.
Toisaalta on nykyisin saatavissa alle hyvälaatuisen käsiporakoneen hinnan kaukoidässä tehtyjä pieniä pöytäporakoneita ja 100 - 150 euron hintaluokassa jo varsin järeitäkin (16mm istukalla) pöytä - tai pylväsporakoneita.

Seuraavan kuvan aikoinaan n. 150 euroa maksanut isompi pöytäporakone on muuten palvellut hyvin paitsi, että siihen piti vaihtaa virtakytkin muutaman kuukauden käytön jälkeen. Itse kytkin oli niin rimpula, että korvasin sen länsimaisella enkä viitsinyt ottaa takuuvaihtona samanlaista sutta.



Käytän koneessa myös alkuperäisen istukan tilalla Röhmin 16 mm pikaistukkaa. Vaikka tämmöinen kokometallinen istukka on kallis niin se on oikeastaan ainoa malli pikaistukoista joissa terä pysyy kunnolla kiinni ja on myös heitoton.



Pitkälti toistakymmentä vuotta on kohtalaisen hyvin palvellut (lukuunottamatta sitä, että tähänkin piti vaihtaa virtakytkin!) pienempi pöytäporakone - jotkut kutsuvat näitä penkkiporakoneiksi - missähän se penkki on? Useimmin näitä käytetään asennettuina pöydän päälle....
Tässä on vielä tavanomainen avaimella kiristettävä 13 mm istukka.



Monet edellämainitut koneet eivät kestä jatkuvassa ja kovassa ammattikäytössä, mutta palvelevat harrastajaa hyvin vuosikausia.

Piirilevyhommiin ja muihin pieniin töihin on tarjolla hyvä valikoima pienoisporakoneita ja niiden lisävarusteita.



Tässä on Einhellin pienoisporakone Clas Ohlssonilta ostetussa porajalustassa. Vaikka kone on äkkiä katsottuna kopio Dremelistä niin piruuttaankin on istukan kierre erilainen ja porajalustalla oleva Dremelin istukka ei sovi Einhellin koneeseen.

Omasta mielestäni pienoisporan tulisi olla todella pieni monessakin elektroniikkatöissä vastaan tulevassa tilanteessa kuten valmiiseen laitteeseen tehtävässä modifiointityössä.
Dremelin peruskone on kooltaan mielestäni aivan liian suuri ja siihen saatavan taipuisan akselin päässä oleva osa on juuri ja juuri sopivan pieni - pienempikin saisi se olla - ja taas tuo akselin jäykkyys tekee siitä hankalan käyttää.



Seuraavan kuvan paineilmakonekin on oikeastaan edellistä parempi ahtaissa paikoissa.



Erilaiseen metallin muotoiluun on erittäin kätevä ja tehokas paineilmakäyttöinen pieni pyörivä suorahiomakone ja siihen liitetty "viilakärki". Kuvassa on kirjoittajalla käytössä oleva Bilteman malli johonka saa kiinnitettyä erilaisia työkaluja. Korkealaatuisemmat viilakärjet ovat kohtalaisen kalliita.

Sähkökäyttöinen pistosaha varustettuna metalliterällä on erittäin monipuolinen väline erilaisissa sahaustöissä.
Seuraavan kuvan Bosch pistosaha on ollut minulla kovassa käytössä liki 20 vuotta. Sen nimitys kai on virallisesti kuviosaha, mutta minä käytän näistä itsepäisesti pistosaha-nimeä...
Metallia sahatessa (miksei muulloinkin) on sahaa painettava tukevasti sahattavan kohteen pintaan koska jos saha pääsee pomppaamaan ylös kohteesta menee terä erittäin helposti poikki.



Itse en juurikaan peltisaksia ole levynleikkuussa käyttänyt koska se vääntää yleensä levyn reunan rumasti.
Pistosahan jälkeäkin joutuu kyllä viilalla siistimään, mutta reuna pysyy suorana.
Alumiinia sahatessa olen käyttänyt tenua leikkuunesteenä kuten poratessakin.

Lähes hiotun kaltaiseen leikkuujälkeen pääsee metallinsahaukseen tarkoitetulla kovapalaterällä sirkkelissä.
Kokemusta minulla on siitä lyhyissä sahauksissa pieneen katkaisusirkkeliin asennettuna sekä pienessä pöytäsirkkelissä.
Tämmöinen 70-100 euroa maksava terä on erinomainen alumiiniprofiilien katkaisussa.
Pöytäsirkkelissä taas on erityisen hyvä leikellä alumiinilevyä jolloin vältytään leikkurin tai pelitisaksien aiheuttamalta levyn reunan käpristymiseltä.



Kuten edellinenkin sirkkeli on tällä hetkellä käytössä oleva pieni pöytäsirkkeli ostettu Lidlistä. Metallitöitä ajatellen eivät näiden koneiden ohjaimet, niiden asettelutarkkuus ja koneen "klappi" eri paikoissa ole parhaita mahdollisia. Tämän takia käyttö vaatii vähän tuntumaa ja harjoittelua.



Korvasin edelläolleen katkaisusirkkelin Metabon liukujiirisirkkelillä. Tein siihen alumiinilevystä palat jotta ohuempi levy ei mene sahatessa pöytätason
ja ohjaimen väliin. Tämä näyttää olevan ongelma kaikissa puutyöhön tehdyissä sirkkeleissä. Voisivat tehdä vähän tiiviimpiä sovituksia...



Rakenteiden siistimisessä on erilaisista hiomakoneista kovasti apua.
Olen pitänyt epäkeskohiomakonetta - ja tarvittaessa taas alumiinitöissä nesteenä tenua - varsin hyvänä yleistyövälineenä.

Kovametallisten tai muuten erittäin kovien työvälineiden teroittamisessa on oivalliseksi välineeksi osoittautunut Kaindlin reijitetty timanttilaikka. Reijityksen ansiosta teroitettava kappale ei kuume juuri lainkaan. Se on tässä asennettuna 24V DC - moottorin akselille ja alla sen virtalähde.



Koneisiin voi luokitella myös kuumailmapuhaltimen, jolle löytyy käyttöä kutistesukkien kutistamisesta osien poistoon muuten hyljättäviltä piirilevyiltä.

Vähän erikoisempi työkone on käämilangan kuorimakone joita hankittiin suhteellisen edullisesti yhteistilauksena. Valmistusmaa on Kiina kuten arvata saattaa...





PURISTIMET

Poraamisen yhteydessä tarvitaan usein jo turvallisuussyistä jonkinlaista koneruuvipuristinta.

Seuraavissa kuvissa on muutama malli verstaaltani. Kuvissa oleva hämähäkinseitti kertoo, ettei metallitöitä ole pahemmin tullut tehtyä syksyllä 2009...







Näitä kuten erikokoisia viilapenkkejä löytyy edullisesti halpatyökaluja myyvistä liikkeistä.
Sopivilla apupaloilla varustettuna viilapenkissä on hyvä taivutella vaikkapa pieniä kotelorakenteita.

Saatavana on myös erilaisia "joka suuntaan kääntyviä" kevyempiä puristimia, joita saa halvimmillaan jopa alle kympillä.
Tässä kuvassa on vasemmalta Bebekistä jo noin 15 vuotta sitten ostettu - jo käytössä kulunut - puristin ja kaksi Lidlin markkinoimaa edullista puristinta. Tuo imukuppikiinnitteinen ei välttämättä pysy kovin hyvin pöydässä kiinni pitempiä aikoja ellei pöytä ole lasimaisen sileä, mutta toimii pitimenä esim liittimeen johtoja juotettaessa irrallaankin.



Tämmöisellä voi aivan hyvin puristaa esim. lattakaapeliliittimen kiinni kaapeliin.
Muistan kuinka eräällä työpaikallani tämmöinen puristin oli suositumpi ko. työssä kuin tarkoitukseen tehty puristin, koska se oli "sopeutuvaisempi" erilaisiin liittimiin ilman hankalia asetusten muutoksia kuin "virallinen" liitinpuristin.
Myöhemmin tämä yleispuristin nimeytyikin sitten firmassa "viralliseksi puristimeksi" - jonka nimen merkitystä ulkopuolinen ei hevin asiaa kertomatta ymmärtänyt.

Viilapenkkiin voi harrastelija rakentaa myös apupaloja, millä voi tehdä erilaisia puristusliitoksia mikäli ei omista tarkoitukseen tehtyjä pihtejä.
Tämä edyllyttää kohtalaisen järeätä puristinta esim. isojen kaapelikenkien puristamisessa.



TAKAISIN TEKNIIKKAHAKEMISTOON !