KOTIMAISTA WC-KULTTUURIA


9.2.1998

Hyvin usein itseni kanssa jostain kumman syystä samanmielinen Markus Kajo kirjoitti
Länsi-Savo-lehdessä viime viikolla pakinassaan muunmuassa naiseläjien merkillisyyksistä.
Siitä tuli pakostakin mieleen ikuiset keskustelut emännän kanssa vessanpöntön siisteydestä.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin sama asia koskee varsin monia muitakin samassa
huushollissa toteutettavia mies-naissuhteita.
Se asiahan on tietysti se, että kuseksiiko se mies pytyn ohi tai sen reunoille.
Miehenä minun on pakko puolustautua. Ja sehän on miehellä jo geeneissä, että
puolustautua pitää.
Joko omaksi tai peheen turvaksi - muuten olisi koko ihmiskunta jo muinaisaikoina
jäänyt hirmuliskojen ja muiden sapelihammastiikerien ruuaksi.

Jo näiltä mainituilta muinaisilta ajoilta on peräisin se, ettei miehen virtsaamisen osuma-
tarkkuudella ole semmoista väliä kuin vaikkapa nuolella osumisella on.
Ja onko muka kivikaudella ollut vessanpyttyjä? Ja sitten ne pytyt mitä on ovat suunnitellut
ihmisen persiille - kaikki eivät sillekään oikein hyvin - eivät miehelle luonteenomaiselle
pienemmän tarpeen tekoasennolle.
Sitten nainen jonka luonteensa omaisesti pitää pistää aina vastaan kysyy miksei mies
sitten suorita toimitusta istuvaltaan. Tähänkin on olemassa selvä ja perusteltu vastaus.
Ja se on jo olemassa ihmisen eli miehen perimässä jo se.
Miehen nimittäin tulee olla alati varuillaan vihollisen varalta ja seisaaltaan on paljolti
vikkelämpi puolustamaan itseään kuin, että täytyisi pytyltä nousta.
Niin olisi ihmiskunta ammoin jäänyt muiden apinoiden teilaamiksi jos vessanpytyt olisi heti
kivikirveen jälkeen keksitty ja miehet niillä alvariinsa istuskellet.
Mahdollista on, että miehen pelivälineet ja niiden osumatarkkuus muuttuvat joissain
kymmenissä tuhansissa vuosissa vessanpönttökäyttöön sopiviksi. Jos sitten muutaman
siinä välillä olleen maailmanlopun jälkeen on niitä pönttöjä jäljellä.

Tähän WC-asiaan liittyy muitakin juttuja, joista puolestani itse aina olen ihmeissäni.
Kajo kirjoitti aikoinaan jossain kirjassaan asiasta, joka on todella hermostuttava.
Nimittäin ihmisten tapa piruuttaan laittaa vessapaperirulla väärinpäin telineeseen.
Toinen merkillisyys on se, etteivät monet kylävieraat osaa millään laittaa sitä
vessanpöntön kantta alas vessasta lähtiessään. Mitä varten ne siinä sen sitten luulevat
olevan? Kun se pönttö voi olla entuudestaan tai varsinkin asioinnin jälkeen epäsiisti
olisi fiksumpi peittää jälkensä. Niin se kissakin tekee hiekkalaatikollaan.
Ja sitäpaitsi kissat helposti pudottavat temmeltäessään sinne avoimeen pönttöön niitä
pulloja ja purnukoita, joita naiseläjät lukemattomin määrin kylpyhuoneisiin ja vessoihin
Yves Rocherilta tilaavat.
Ja sitten jos jotain shampoota meikäläinenkin tarvitsisi ja ilman silmälaseja suihkussa on,
niin joka kerta erinäköisessä pullossa lukee julmetun pienellä vierasmaalaisella tekstillä
jotain mistä ei selvää saa. Onneksi ei vielä ole päätä Wimillä tai Kloriitilla tullut
pestyä. Niinkin voi käydä jos tuo ranskanmaalainen kosmetiikkafirma alkaa noita
puhdistusaineita pitkällä maksuajalla myydä.